Entä jos se olisit ollut sinä?

Kuopuksella oli tänään jokseenkin kurja iltapäivä. Oli tarkoitus että yhdeltä päässyt lapsi menee reippaasti kotiin, syö tukevan välipalan ja tekee läksyjä jos ehtii, ja minä sitten noukkaisen hänet kyytiin ja kiidätän takaisin koululle, jossa pidettävään vanhempainvarttiin ehtisimme nipinnapin. Suunnitelma piti mainiosti vielä siinä vaiheessa, kun soitin töistälähtiessäni. Lapsi oli jo kävelemässä kotia kohti, ja vakuutti kävelevänsä supernopeasti, kun on niin kova kakkahätäkin.

Kun pääsin kotiin noin kolme varttia myöhemmin, kyyhötti lapsi etukuistilla housut hassusti puolitangossa ja ilmiselvästi kylmissään. Avainta ei ollut löytynyt, joten housuunkin oli vähän tullut tuhrua. No, mikäs siinä, housut vaihtoon, pyllyn pesu, ja vähän lämmintä kaakaota mielialan paikkaamiseen, vaikka ei oikeasti olisi ehtinyt. Ihmettelin märkiä sukkia ja märkää lahjetta, ja lapsi vakuutti että hän on vain hikoillut. En uskonut että lapsi voi hikoilla lahkeitaan märiksi pakkassäässä, joten kuopus tunnusti koettaneensa pihalammen jäätä kengällä, ihan vain pikkuisen. Se oli ollut yllättävän heikkoa. Ikävä kyllä kastuneet kengät olivat ainoat sopivat kengät tähän säähän, ja niiden kuivaaminen edes huomiseksi olisi työlästä. Kun kaakao kaatui syliin, en oikeasti tiennyt itkeäkö vaiko nauraa, mutta olin silti iloinen siitä että kiireessä tehty kaakao oli oikeasti vain lämmintä, ei kuumaa.

Autoon istuttuani huomaan pihatiellä jotain erikoista. Olen vähällä nousta katsomaan mikä siinä oikein on, mutta kuopus ennättää toteamaan että se on ketun kakka. Tai mäyrän. Eikä kannata nousta katsomaan. Tajuan toki mitä olin tuijottanut, eikä ketulla tai mäyrällä ollut ollut sen läjän kanssa mitään tekemistä.

Vanhempainvartista (johon ennätimme minuutin tarkkuudella) palattuani kaaputin sen lapioon ja heitin metsään.

Ihmettelenpä vain miten noin narraavaan poikaan pitäisi suhtautua. Valehtelu ei ole erityisen iloinen asia, mutta kovin harvassa taitavat olla ne ihmiset, jotka voivat pokkana sanoa että kakkasinpa tuohon tielle ja aikani kuluksi polkaisin jään rikki lammesta ja kastelin ainoat kenkäni, sori vaan.

Taidanpa antaa olla.


6 responses to “Entä jos se olisit ollut sinä?

  • Tiina

    Voi reppanaa! Jotkut asiat on tosiaan vaan parempi antaa olla… 🙂

  • Ahven

    Minusta tämä on niin paljon yksityisasia, että poistaisin koko kirjoituksen. Entä jos se olisit ollut sinä, oisko kiva jos joku kertoisi siitä kaikille, kun edes sinulle ei haluttu kertoa?

  • kupla

    Minä nauroin niin ääneeni täällä, että jopa koiranpentu tuli tuijottamaan pelokkaana mikä kumma vaivaa äiteetä …. i-h-a-n-a lapsi. ja tuo narrailu lienee ikää, luulemma.

    Aivan parasta päivänjatkoa.

    Kupla

  • Celia

    Menee se ohi, se narraaminen. Lapsihan halusi ainoastaan säilyttää kasvonsa (onhan se vähän noloa, kun) narraamalla eikä pyrkinyt saavuttamaan mitään tarpeetonta etua itselleen.

  • Sininen

    Mä voin niin kuvitella. Kuulostaa tutultakin…

    Ne kengät saanee parhaiten kuiviks, kun tunkee niihin sanomalehteä. Kannattaa vaihtaa kuivat lehdet ehkä tunnin välein. Sanomalehti imee kosteutta hyvin.

  • irkku

    Celia sen sanoi. Tilanne on varmasti ollut lapselle enemmän kuin kiusallinen enkä kyllä tiedä kovin montaa aikuistakaan joka tahtoisi kertoa jos kakkahätä pakottaisi pihatielle kakkimaan. Sinuna antaisin tosiaan asian olla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: