Kirjoittajan arkistot: 3xikuisuus

Elossa!

Heipä hei hävettävän pitkästä aikaa. Koska kukaan ei tätä enää lue eikä ketään muutenkaan kiinnostaisi, kerrotaan isoimmat asiat ensin: minusta tuli muutama viikko sitten mummo! Eikä enää mikään puolimummo  Y-miehen kautta, vaan oikea, ehta lihajaverimummo! Esikoinen ja avomiehensä ovat onnesta pökkyrällä ja syystäkin; syntynyt poika on kaunis, tyyni ja rauhallinen, aivan ihanteellinen tapaus aloitteleville vanhemmille. Vaikka sillä on mun nenä.

Y-miehen kanssa ehdimme vihdoin vihille viime syksynä, kauneimman ruskan aikaan. Avioliitossa elo on parasta ikinä! 

Opiskelut taputeltiin pakettiin jo vuosi sitten, ammattipätevyyden myötä palkka nousi ja työtilanne on kunnossa kesän loppuun asti. Hankin uuden auton ja remontoin taloa pikkuhiljaa jaksutilanteen mukaan, kun jäljellä on oikeasti vain kosmeettisia juttuja. Olen kehittänyt viikkosiivousrutiinin jota rrrrakastan ja jonka avulla koti oikeasti pysyy siistinä, näin ainakin uskottelen itselleni, vaikka enemmän taitaa asiaan vaikuttaa se että loputkin lapset ovat isoja eivätkä enää kanna roinaa ympäriinsä. Aamuruuhkassa kuuntelen Y-miehen minulle tekemältä muistitikkumixtapelta hyvää musiikkia ja hymyilen niin,että hampaat heijastuvat rapaisesta tuulilasista.

Elämä on aika helevetin jees just nyt.

Mainokset

Aputoimimies

Oho, olen viimeksi päivittänyt heinäkuussa! Pikakelaus muutaman kuukauden kuulumista:

  1. Työsuhde jatkuu ensi syksyyn asti. Asia varmistui tuntia ennen kesätyöpestini päättymistä, josta talolle vähän miinusta. Ja miinusta lisää monesta muusta asiasta, joista ensimmäinen on insinöörit (palaan pian asiaan).
  2. Lapset ovat terveitä ja hehkuvia. Esikoinen muutti omilleen, otti lemmikkirottia ja tatuoinnin. Keskimmäinen aloitti yläkoulun ja bändikerhon ja ohitti minut pituudessa viidellä millillä. Kuopus harmittelee kasvupyrähdyksen puutetta, hiplaa tablettia ja opiskelee kauhuelokuvatriviaa, vaikka ei saa itse elokuvia edes katsoa (no Predatorin olisin antanut katsoa, koska se tuli tv:stä ja on tunnetusti huono, mutta puolivälissä elokuvaa TULI SÄHKÖKATKO ja 11-vuotias oli tikahtua pettymykseen).
  3. Y-miehen kanssa ei olla vieläkään päästy vihille asti, mutta suunnitelmat alkavat hahmottua. Rakas singahtelee vieläkin Suomen ja Saksan väliä, ja nämä viikot kun olen puolisotonna, eivät ole yhtään muuttuneet helpommiksi.
  4. Opiskelut kulkevat kirskahdellen kohti loppuaan. Katsokaa nyt, tässä teen tälläkin hetkellä ihan täysillä verkkoviestinnän tenttiä! Oikeasti itkettää ja oksettaa kun ajattelen millainen urakka vielä on jäljellä, ja josta pitää suoriutua ihan itse oman hanurin ja pään voimin, ilman ohjausta, kymmenen tunnin työpäivän päälle.

Joko valitetaan töistä? No valitetaan vaan. Koska työpaikkani vilisee insinöörejä, vietän taukoni insinöörien seurassa. Varsinaisen työni teen yksin ja itsenäisesti, joten olisi kiva sitten tauoilla nähdä ihmisiä ja olla ihminen. Vaan ei. Insinööri puhuu insinööriä ja viehättyy insinööriasioista niin, että puhuu niistä tauoillakin. Olen yrittänyt johdattaa puheenaihetta välillä muihinkin asioihin voidakseni edes leikkiä olevani normaalissa työyhteisössä joka koostuu pääasiassa ihmisistä jotka ovat edes löyhästi kiinnostuneita muista ihmisistä, vaan turhaa työtä on se. Hämillisen hiljaisuuden jälkeen insinöörit puhuvat taas insinööriä.

Olen onneksi löytänyt muutaman ihmisen joiden kanssa on ihan kiva jutella (uskokaa tai älkää, he ovat suunnilleen ainoat ei-insinöörit koko talossa), mutta yksi on kyseisessä työpisteessä vain satunnaisesti ja toinen jäi sairaslomalle määrittelemättömäksi ajaksi. Kolmas ei läheskään aina voi pitää taukoa samaan aikaan kuin minä. Käytännössä teen siis työni yksin ja vietän tauot yksin, ja ajan yksin kotiin ja teen yksin kouluhommia – kotityöt sentään yhdessä lasten kanssa. Ja joka toisen viikon sentään saan nukkua maailman parhaassa seurassa.

Olen ehkä itsekin insinööristynyt vaivihkaa. Joskus kesäkuussa tein päivityksen johon heitin työpaikan pöydällä lojuneesta oppaasta otsikon ”Lineaarinen lämpölaajenemiskerroin”, eikä minulla ollut hajuakaan siitä, mitä se tarkoittaa. Nyt tiedän. Osaan laskea sen avulla pituuden muutoksen vaikkapa alumiini-, hopea- tai kuparilangassa lämpötilan muuttuessa ihan sama minkä verran. Osaan myös laskea kuinka paljon energiaa tarvitaan, että jokin mainituista metalleista lämmitetään johonkin muuhun kuin lähtölämpötilaan. Itseasiassa aika hyvin entiseltä teiniäidiltä, joka epäili itsellään dyskalkuliaa.


Hyvä veikkaus

Lomaton töissätylsistyjä täällä taas, hei. Kiireiset piinaviikot loppuivat kuin seinään, ja kun ainoa kollega tästä työpisteestä jäi lomalle, aika venyy ja paukkuu eikä kello lyö kotiinpääsyaikaa ikinä. Kehtaankohan edes tunnustaa että virallisten töiden tekemiseen menee päivittäin noin 90 minuuttia, lopun aikaa teen mitä keksin?

Samaan aikaan ihmiset viettävät elämäänsä ja päätyvät ratkaisuihin. Viikonloppuna kävimme juhlistamassa Y-miehen kuopuksen ripillepääsyä, ja eräs lähipiiriin kuuluva nelikymppinen mies ei tullutkaan juhliin vaimonsa ja parin lapsensa kanssa, vaan simpsakan uuden tyttöystävän ja urheiluauton kera. Asia tuli ilmeisesti niin sanotusti puskista ihan kaikille, ja niin iloiselta mies näytti, että mielenkiinnolla seuraan mitä muille kaveripiirin parisuhteille tapahtuu.

Omasta suhteestani en jaksa olla huolissani. Vaikka vastaan tulisi kuinka näpsäkkä henkilö miten hienolla autolla tahansa, ei pääni kääntyisi. Y-mieskin vakuuttaa olevansa erinomaisen tyytyväinen asioiden nykytilaan, eikä minulla ole mitään syytä olla uskomatta. Äijjjä lähti jopa seurakseni asuntomessuille, joka taitaa olla aikamoinen rakkaudentunnustus ihan keltä vaan!

Mielenkiintoinen ilmiö sinänsä nuokin asuntomessut. Lähdin niitä vilkaisemaan ihan antropologisesta mielenkiinnosta, kun sisustaminen ja messuilu ovat itselleni jääneet niin vieraiksi elämän osa-alueiksi. Neljä tuntia taloja kierreltyäni luovutin, edelleen jäi hämäräksi ilmiön suuruuden syy. Jos rakentaminen olisi itselleni ajankohtaista, kiertelisin ehkä taloesittelyjä ihan omassa tahdissani ilman hirveää ryysistä ja hosumista. Mitään kovin kummoisia sisustusratkaisujakaan en nähnyt, keittiöt olivat pääasiassa mustavalkoisia ja kiiltävähköjä ja valkoinen tai harmaa oli päävärinä kaikissa sisustuksissa. Kalseus ja kliinisyys tuntui olevan nyt Se Juttu, johon taloissa oli pyritty, ja mikäpä siinä, onhan se helppoa sitten siivota kun ei ole mitään ylimääräistä. Mielelläni pyrkisin siihen omassa talossanikin, mutta siihen päästäisiin vasta muutaman roskalavakuorman jälkeen.


Ajastettu kissakuvaus

image

image

image

image

image

image

image

Pahoittelen kuvissa näkyvää epäjärjestystä ja remonttihenkisyyttä. Kuten näette, täällä maalla kaikki saa olla vähän vinksin vonksin ja heikun keikun, ja se on ihan hyvä niin.

Yksi kissa ei osallistunut ulkokuvauksiin, koska lepäili sisällä. Ehkä näki unta soturikissoista, ehkä ei.

image


Lineaarinen lämpölaajenemiskerroin

Ja sitten työtä, työtä ja työtä. Tästä tulee kyllä työläin kesä ikinä. Kun nyt saan normaaliviikon tehtyä, teen sekä lauantaina että sunnuntaina 19h työpäivät (työ-lähesvuorokausi olisi kai sopivampi nimitys) ja badam, maanantai-aamuna taas klo 7 pitää olla tikkana paikalla. Itkeskelin asiaa jo Facebookissa, ja onneksi vanha koulukaveri asuu tässä työpaikan lähellä ja lupasi antaa sohvan käyttööni, että vältyn 52 minuutin työmatkalta. Niin että jos sua siellä nyt itkettää että yhyy, onpa kylmä kesälomasää, niin mene vaikka nokosille ja nauti. Minä lepäilen näillä näkymin vasta jouluna, jos ehdin silloinkaan. Marttyyr marttyyr marttyyr.

Kroonisesta väsymyksestä huolimatta jaksoin vähän puuhastella pihatöissäkin. Lammen rannassa kasvaa pari vuorimäntyä, ja naksin niitten versot lyhyemmiksi toiveissa matala ja tuuhea vuorimänty. Huomasin siinä lähellä nuoren tavismännyn ja naps naps, muotoilin sitäkin. Sitten näin lammen toisella puolella vähän isomman nuoren tavismännyn ja ajattelin että awww, näistähän tulee soma pari, ja eikun napsimaan. Kun olin hartaasti sitä naksutellut, naksutellut, naksutellut ja hakenut A-tikkaat ja naksutellut niittenkin päältä, saanut jännetupen tulehduksen,  komean ihottuman käsivarsiin ja pihkaa muuten ihan hyvään t-paitaan, tajusin että en mitenkään pääse leikkaamaan latvaa enkä ylimpiä oksia. Kesken syvimmän tyrmistyksen omasta tyhmyydestäni puutarhanhoidollisesti suuntautunut puoliammattilaistuttu sattui soittamaan ja lohdutti tehneensä saman mokan pihakuusen kanssa. Nyt pitäisi sitten jaksaa kaataa koko risu tai antaa silmän tottua. Nnnnghhhh.


Sä musta hullaannut

Naureskelinko viimeksi tyypille joka jätti pelkät bokserit suojahaalarin alle? Anteeksi. Nyt kun olen itse käyttänyt niitä, otin itsellekin boksereiden tyyppiset trikooshortsit haalarin alle. Kyllä on ihminen ollut taitava, kun on kehittänyt materiaalin joka kyllä päästää veden ja inhan läpi, mutta pitää kaiken hien sisällään.

Noin muuten oli kyllä ihana viikonloppu. Lapset olivat X-miehellä, joten otimme Y-miehen kanssa auton alle ja kävimme shoppaamassa minulle kesävaatteet ja samalla tutustumassa Tammisaareen ja Hankoon. Tammisaari on btw ihana. Voittaa Naantalin mennen tullen, mutta ainakin toistaiseksi kaikki on vielä kiinni sunnuntaisin, josta miinus. Ja ne kesävaatteet? Neljällä tunikantyyppisellä mekolla mennään. Luotan siihen, että kiviä sentään kiinnostaa. (Ei kiinnosta. T: Kivet)

 


Anturit veteen

Blogin uusi päivitysaalto oli tyrehtyä alkuunsa, kun työpaikan nettiselain oli niin vanha ja kälyinen, ettei WordPress meinannut uskoa että joku voisi oikeasti sellaista vielä käyttää. Mutta huh, uskoi kuitenkin!

Lapset saivat todistukset ja olivat niihin kovin tyytyväisiä – samoin minä. Keskimmäisellä oli kaksi ysiä ja loput kaseja, ja jos kuopus saisi jo numerotodistuksia, olisi se ollut saman suuntainen. Englannista olisi saattanut olla kymppi, kiitos pelaamisen ja elokuvien ja perityn kielipään. Molemmat pääsivät luokiltaan, ja ajatelkaa, keskimmäinen siirtyy jo yläkouluun! OMG! Eihän siitä niin kauan ole kun itse siirryin yläasteelle, ja ai kamala että olin kuulkaa iso ja aikuinen. Keskimmäinen on vielä ihan lapsi. Vastahan se oppi kävelemään ja lopetti vieraiden puremisen.

Esikoinen muutti pikku hiljaa kamansa poikakaverinsa luo tässä keväällä, ja ammattiopinnot sujuvat niin hyvin, että sai kesäksi työpaikan. Sille toinen ooämgee. Mun lapsi on työelämässä. Aluksi näimme häntä viikoittain pyykinpesun merkeissä, ja vaikka on nyttemmin opetellut käyttämään taloyhtiön pesukonetta, tulee hän silti kerran viikossa äidinrauhoituskäynnille, mikä on erinomaisen mukavaa.

Töissä on vähän härdelliä kesäseisakin ja pesujen merkeissä. En ole saanut vielä minulle tilattua suojavarustetta, niin joudun nyt vähän istuksimaan sivussa ja katselemaan kun muut pyörivät tärkeinä hommissaan. Välillä näkee hauskoja juttuja, eilenkin yksi tyyppi teki klassiset ja kääntyi pitkä lauta olkapäällä mojauttaen kollegaa rintakehään, ja yksikin äijä ei taida olla ihan tietoinen siitä  miten läpikuultava valkoinen suojahaalari on, eikä sen kanssa olisi sopivaa olla ihan alusvaatteisillaan. Onneksi on kuitenkin ne alusvaatteet.