Jotain meni hukkaan eikä mitään oikein löytynyt. Arkeen tuli säröjä ja aloin kirjoittaa kuten toiveikas omakustannekirjailija.
Diagnoosiksi tuli vaikea-asteinen masennustila, vaikka ehkä se nyt kuitenkin on vähän liioittelua. Sain 1,5 viikkoa sairaslomaa ja aion nousta sängystä joka aamu. Sillä varmaan pötkii ihan tarpeeksi pitkälle.
Kävin tänään työterveyshoitajan juttusilla, kun tuntuu että nyt vähän ahdistaa ja muisti tekee tepposia ja kaikki on kovin tahmaista ja raskasta. En ehtinyt edes kertoa mikä kaikki elämässä mättää, kun hoitaja antoi maksusitoumuksen psykologille. Ei kuulema kenenkään ole tarkoituskaan horjumatta kestää kahta kiukuttelevaa exää, vesivahinkoista taloa ja satunnaisia pulmia nykyisessä parisuhteessa, valtavaa velkataakkaa ja oikeudenkäyntejä!
Saapa nähdä mitä teen – käynnin järjestäminen kun tuntuu niin kovin vaikealta. Ehkäpä katson ensin huomisen oikeudenkäynnin, jossa on tarkoitus antaa väliaikaispäätös esikoisen ja isänsä tapaamissopimuksesta. Jouduin hankalan kellonajan takia ottamaan töistä koko päivän palkatonta vapaata, ja kävinpä ostamassa superasialliset vaatteetkin tätä tilaisuutta varten. Sitten yritän nauttia show’sta koko rahan edestä, sillä itsehän minä tämän koko lystin joudun maksamaan, ei heru maksusitoumuksia mistään suunnasta.
Kolme kertaa ikuisuus 