Käsillä

Kokeillaan tätä kännykkäpäivitystä taas, kun olen jumissa töissä odottamassa pääsyä hoitajalle. Kotona ei tosiaankaan ole ollut blogille aikaa, sillä minun käsitöitäni on pyydetty samoihin myyjäisiin kahdelle eri pöydälle. Täytyi siis sunnitella ihan eri oloisia juttuja.

Päädyin virkattuihin sydämiin kolmannen luokan leirikoulupöytään ja vanhempainyhdistyksen pöytä saa myytäväksi virkattuja villakulhoja. Kulhoista tuli aika …värikkäitä, sillä käytin niihin kissan hajottaman värikkään hahtuvakiekon. Poimin pätkän sieltä, toisen täältä, ja voi hyvin olla etteivät nämä mene yhtä kuumille kiville kuin edellisissä koulujoulumyyjäisissä valkoiset vastaavat kulhot. Voin lievästi pahoin kun näin että ne myytiin kahdella KYMPILLÄ. Huhhuh.

Tästä projektista poiki muutakin, sillä laitoimme viikonloppuna eteiseen naulakot, ja Y-mies näkisi mielellään hattuhyllyllä minun virkkaamani pipolaarit. Ja aikansa kulhojen napakkaa rakennetta ihasteltuaan haluaisi samantyyppisen pipon. Heti kunhan anopin huivi ja esikoisen säärystimet ovat alta pois, aion alkaa työhön.

Noin muuten menee parhaiten ikinä. Pihalampi jäätyy välillä ja on käsittämättömän kaunis. Pakkanen kirjoo myös kuistin lasi-ikkunat niin, ettei kuisti kaipaa niiden lisäksi joulukoristeeksi kuin muutaman tuikun. Takka, jonka tarkoitus on pitää yläkerta lämpimänä, ei tunnu vieläkään työläältä vaan etuoikeudelta.

Tietoisen päätöksen myötä olen hakeutunut entiseen malliin ihmisten ilmoille, ja kas, parisuhteessa on taas kukkea kausi! Mussun mussun ja pusi pusi, tuonko kahvia, otatko viltin, anna kun lämmitän käsiäsi.

Kyllä tästä hyvä tulee.


3 responses to “Käsillä

  • irkku

    Ihana positiivisuuspläjäys! JES!

  • Tiina

    Kiva kuulla!
    Haluaisin kyllä nähdä kuvan niistä värikkäistä kulhoista.

  • Impi

    Ihanaa.

    Minulla on kahdenkymmenen vuoden parisuhteesta sellainen kokemus, että aaltoliikettä se on alusta loppuun. Jos on ankea kausi, ei pidä luulla, etteikö kukkea kausi jo odottelisi nurkan takana. Ja päinvastoin.

    Ja opetus on se, että niin halavatun paljon kuin se ankea kausi ottaakin pattiin ja kuinka raivoihinsa ne miehen epämiellyttävät piirteet ihmisen aina uudelleen ja uudelleen saavatkin, niin kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä. Kohta on taas mussun mussun ja pusi pusi – vaikka EI KYLLÄ TODELLAKAAN USKOISI.

    Tuo on ehkäpä merkki siitä, ettei kumpaakaan osapuolta vedetä jatkuvasti kölin ali, vaan kriisit ja negatiiviset tunteetkin kohdataan rehellisesti. Niitähän tuppaa yhteiselossa kuitenkin väistämättä syntymään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: