Kolme sisiliskoa tähän mennessä

Kunpa nettiyhteys jo saapuisi. Iso osa nettisivuista ei ole erityisen känny-ystävällisiä, joten lataaminen kestää, kestää ja kestää. Minä en kestä, joten teen sitten sijaistoimintoja, joiden seurauksena selkä on jumisempi kuin aikoihin. Tänään huomioni sai nurmikko, jonka leikkasin kun minulle näytettiin missä on sytytystulppa. Itse tankkasin, kun itse tajusin että löpö loppui. Sen innoittamana saksin pihatien reunalta lisää alaoksia puista, ja taputtelin tyytyväisenä oksasaksia, jotka purevat ranteen paksuisiin vesoihin ja risuihin noin vain. Saan lisää leikattavaa nurmea puiden alle, jahka Y-mies näyttää miten siimaleikkuri toimii.

Siinä irtileikattua puustoa autokatoksen viereen kuivumaan raahatessani tuumin että joukossa on niin paksua vartta, että sen voisi ihan hyvin polttaa takassa, takassa tai kiukaassa, joten voisin oikeastaan siivota niille nurkan liiteristä. Liiterin lattiaa peittääkin sitten noin 30 sentin kerros kaarnaa ja pikkupuuta, joten viskelin pikkupuuta pinon päälle ja potkin möyhöä sillä seurauksella, että tunnin työn jälkeen, noin 1,5 neliötä raivattuani, olin tuupertua hapen puutteeseen pölyn tukittua alveolini. Raahauduin sisään ja katsahdin kelloa nähdäkseni pitääkö lapset jo laittaa nukkumaan.

Se oli 13.15.

Advertisement

Märkänä päänä

Uudessa talossa ei ole vielä nettiä, mutta eipä olisi aikaa kirjoittaakaan, että siinä mielessä en tunne teitä laiminlyöväni.

En muuten voi suositella helteiden aikana muuttamista. En varsinkaan, jos samalla joutuu totuttelemaan aamuvuoroon ja heräämiseen puolta tuntia ennen kuin pitää mennä nukkumaan. Ai niin ja avoliitto, ei sekään mene mitenkään selkäytimestä. Tänäänkin olin turhautua kun menin kotiin tultuani laittamaan pyykkikonetta päälle, ja siellähän se jo iloisesti pyöri. Jouduin taivaltamaan tyhjin käsin koko matkan kodinhoitohuoneesta takaisin keittiöön.

Omituisinta talossa asumisessa on tosiaan tämä liikkumiseen menevä aika. Auta aramias jos avaimet ovat keittiön pöydällä kun olet menossa ulos; ei niitä haeta enää kolmella askeleella, kuten ennen. Takaisin ulko-ovelle päästessäsi lapset ovat jo kasvaneet isoiksi ja iso mänty ylennyt oven eteen.

Paljon muutakin olisi, mutta koska tämä kännykällä kirjoittaminen on työlästä, katson täyttäneeni velvollisuuteni, huijaan lapset tavallista aiemmin nukkumaan ja alan perehtyä lisää avoliiton iloihin. (Toinen on tosi kätevä olemassa, kun selän sääsken-, paarman ja punkin puremat vaativat teräväkyntistä huomiota.)