Kuukausittainen arkisto:Touko 2013

Sivupolulla

Nyt tämä puutarhainnostus on mennyt niin pitkälle, että menin ja avasin sille oman blogin. Turha etsiä, se on tarkoitettu lähinnä oman muistin tueksi. On muuten hankalaa kirjoittaa kun yleisöksi on ajateltu vain Y-mies, lapset ja ehkä äiti ja anoppi. Tähän ympäripyöreyteen, nimien ja tarkkojen paikkojen välttelyyn on vuosien aikana todella urautunut.

Tässä teillekin kuvapari, josta näkee että täällä tapahtuu muutakin kuin vuohenputken kitkemistä.

image

image

Kuvat ovat suurin piirtein samasta paikasta. Koko alue kasvoi vattua ja vuohenputkea kun talo ostettiin, ja nyt siinä on keittiöpuutarha. Y-mies, ihana rakas Y-mies on kanssahurahtaja, joka on hieno apu visioinnissa ja ihan korvaamaton lihaksineen.

Muuta kuin puutarhaa täällä ei juurikaan tapahdu. Kuopus vetäisi kyllä sahalla käteen haavan ja vaipui hetken elvistelyn jälkeen vähäksi aikaa ihka oikeaan shokkiin, mutta vain kaksi päivää turvapassikoulutuksessa oloni jälkeen, joten tilanne oli täysin hallinnassa.


Syvemmälle

image

Saanko esitellä huumorintajuni kauneimman kukan; tielle asti näkyvä muovikrokotiili pihalammen rannalla. On muuten toimiva! Koiranulkoiluttajilta tai ratsastajilta ei ole vielä tullut palautetta, mutta allekirjoittanut ja jälkikasvunsa ovat hypähtäneet parikin kertaa.

Toinenkin piha- ja huumoriaiheinen juttu pitää kertoa. Katsokaas kun olen tuolta pohjoisesta kotoisin ja perustan nyt puutarhaa tänne lauhkeaan etelään, hankin ihan fiiliksissä omenapuille kaveriksi kirsikkapuun. Siis miettikää, kirsikoita! Miten ihanan ylellistä, ikioma kirsikkapuu! Kenellä on oma kirsikkapuu, häh, kenellä? Minulla, minulla on oma kirsikkapuu!

Työlään istutuksen jälkeen tarkistin liuskasta kirsikan lajiketta, että voin heti töissä leuhottaa vähän spesifisemmin. Mitä huomasinkaan? Kirsikan sijasta minulla onkin luumupuu.

No hei, kenellä on oma luumupuu?


Lukeminen kannattaa aina

Kuopus lueskeli saikkupäivän ratoksi anatomian kirjaa, ja selasi ilmeisesti heti sinne kiinnostavaan osioon.

”Äiti eiks ollukki niin että sä haluaisit isomman anuksen?”

”..tä?!”

”Mun mielestä sä kerran sanoit että sä haluaisit isomman anuksen.”

”Mitähän mä olisin voinut tarkoittaa, en nyt ihan muista että just sitä olisin toivonut.”

”No oli joku ohjelma et Tanssi peppu pieneksi, ja sä sanoit et sä voisit tanssia pepun isoksi. Täällä sanotaan että sen oikea nimi on anus.”

Selitin pari termiä, ja kuopuksen kauhun sekaisen hävetyshekotuksen voitte vain kuvitella.


Tänään töissä

”Mä kävin hakemassa mun ajokortin eilen, ja huomasin että mun syntymäpaikaksi oli merkitty SU. Mä kysyin et mikä paikkakunta tää on, ja se sano et Neuvostoliitto. Mä olin et mitä hittoa, ja se sano et kysy omalta mutsiltas. Mä sit kysyin illalla et mikä tää juttu oikein on, ja mutsi sano et joo, me muutettiin Virosta Suomeen kun sä olit ihan skidi. Mä olin sit et mitä helvettiä, ollaanks me jotain virolaisia, ja se katto mua tosi hitaasti et ollaan ääliö.”


Mother, please eat

Kuopus on ryhtynyt omin päin opettelemaan englantia. Ruokapöydässä nauratti, kun hän pyysi ruokajuomaa ”I am Coca-Cola, please”.

Illalla sai sitten ihmetellä, kun kaveri hetkutteli itseään ja selvensi ”This is lamb dance. Crazy scary lamb dance.”

Ääntämys on muuten paljon parempi kuin englantia oikeasti opiskelleilla muilla lapsilla. Ihmettelen.


25 euroa

Vitsin vitsi, enpä olisi uskonut että pihan laitto voi oikeasti olla noin mukavaa. En voi vielä väittää puutarhanhoidosta tietäväni yhtään mitään, mutta olen jo istuttanut nurmikon, ja eilen opin vihdoin mikä on perenna. Talon oston yhteydessä ostettu omenapuu on vieläkin elossa, ja saa kaverin heti kun ollaan tyhjemmällä autolla liikkeellä. Kaksi metsästä siirrettyä punaviinimar.. siis -herukkaa on kokeilussa ja karviainen siinä lähellä.

Koska betonivalua tuli viime kesänä harjoitettua niin vakavissa merkeissä, olen päättänyt vähän leikkiäkin kyseisen materiaalin kanssa. Maitopurkkeihin tehdystä valusta tulee aika kivoja kukkapenkin reunuksia, ja viitisen minuuttia sitten ostin kukkakakkumuotin, josta tulee pikkuhiljaa pihalle polku. Saatte taatusti nähdä niistä kuvia, halusitte eli ette!

Kasvien lisäksi pihalle on muuttanut kymmenkunta sammakkoa, joka on mukavaa. Pihalammessa vierailee pari telkkää ja sorsaa, joita yritämme vähän hätistellä, koska kukaan ei halua nähdä linnunpoikasia kissojen hampaissa. Viime kesänä pihakoivussa pesinyt palokärjenperkele on sekin tullut takaisin, mutta ei olen vielä aloittanut öistä rääkymistään.

Päätän pihapäivityksen tällä kertaa tähän. Aiheeseen tullaan ihan takuulla palaamaan, sillä alkunolostus alkaa jo jäädä.


Virkkuukoukussa

Koska sairasloma ja tylsyys, käsitöiden esittelyä. Kaakelimallien mietintä sai aikaan näitä tilkkuja.

image

Yhdessä niistä tuli esikoiselle peitto.

image

Koska pinkkiä ja sinistä jäi niin paljon ja löysin edullisen virkkausmallikirjan halpalaarista, sai keskimmäinen oman peiton. Tässä kätevää oli se, että yhdistin jokaisen tähden peittoon saman tien langan päätellen, joten kun viimeinen pala valmistui, oli peittokin valmis.

image

image

Ja nyt sitten aloitin tuhmustelun. Syksyllä syntyvälle tytärpuolen vauvalle ei kuulema saisi tehdä vielä mitään, joten sanotaan että tässä on nyt työn alla kokeilua pienemmällä mittakaavalla – sellaisella vauvanpeiton kokoisella.

image

Voi olla ettei tästä oikeasti tulekaan mitään, koska kuviot on aika työlästä kohdistaa kunnolla. Mutta mielessä on kyllä rutosti uusiakin ideoita! Tiedän! Kuulostaa tylsältä ja keski-ikäiseltä!