Lomaton töissätylsistyjä täällä taas, hei. Kiireiset piinaviikot loppuivat kuin seinään, ja kun ainoa kollega tästä työpisteestä jäi lomalle, aika venyy ja paukkuu eikä kello lyö kotiinpääsyaikaa ikinä. Kehtaankohan edes tunnustaa että virallisten töiden tekemiseen menee päivittäin noin 90 minuuttia, lopun aikaa teen mitä keksin?
Samaan aikaan ihmiset viettävät elämäänsä ja päätyvät ratkaisuihin. Viikonloppuna kävimme juhlistamassa Y-miehen kuopuksen ripillepääsyä, ja eräs lähipiiriin kuuluva nelikymppinen mies ei tullutkaan juhliin vaimonsa ja parin lapsensa kanssa, vaan simpsakan uuden tyttöystävän ja urheiluauton kera. Asia tuli ilmeisesti niin sanotusti puskista ihan kaikille, ja niin iloiselta mies näytti, että mielenkiinnolla seuraan mitä muille kaveripiirin parisuhteille tapahtuu.
Omasta suhteestani en jaksa olla huolissani. Vaikka vastaan tulisi kuinka näpsäkkä henkilö miten hienolla autolla tahansa, ei pääni kääntyisi. Y-mieskin vakuuttaa olevansa erinomaisen tyytyväinen asioiden nykytilaan, eikä minulla ole mitään syytä olla uskomatta. Äijjjä lähti jopa seurakseni asuntomessuille, joka taitaa olla aikamoinen rakkaudentunnustus ihan keltä vaan!
Mielenkiintoinen ilmiö sinänsä nuokin asuntomessut. Lähdin niitä vilkaisemaan ihan antropologisesta mielenkiinnosta, kun sisustaminen ja messuilu ovat itselleni jääneet niin vieraiksi elämän osa-alueiksi. Neljä tuntia taloja kierreltyäni luovutin, edelleen jäi hämäräksi ilmiön suuruuden syy. Jos rakentaminen olisi itselleni ajankohtaista, kiertelisin ehkä taloesittelyjä ihan omassa tahdissani ilman hirveää ryysistä ja hosumista. Mitään kovin kummoisia sisustusratkaisujakaan en nähnyt, keittiöt olivat pääasiassa mustavalkoisia ja kiiltävähköjä ja valkoinen tai harmaa oli päävärinä kaikissa sisustuksissa. Kalseus ja kliinisyys tuntui olevan nyt Se Juttu, johon taloissa oli pyritty, ja mikäpä siinä, onhan se helppoa sitten siivota kun ei ole mitään ylimääräistä. Mielelläni pyrkisin siihen omassa talossanikin, mutta siihen päästäisiin vasta muutaman roskalavakuorman jälkeen.
Kolme kertaa ikuisuus 