Aihearkisto: äitiblogausta

Aputoimimies

Oho, olen viimeksi päivittänyt heinäkuussa! Pikakelaus muutaman kuukauden kuulumista:

  1. Työsuhde jatkuu ensi syksyyn asti. Asia varmistui tuntia ennen kesätyöpestini päättymistä, josta talolle vähän miinusta. Ja miinusta lisää monesta muusta asiasta, joista ensimmäinen on insinöörit (palaan pian asiaan).
  2. Lapset ovat terveitä ja hehkuvia. Esikoinen muutti omilleen, otti lemmikkirottia ja tatuoinnin. Keskimmäinen aloitti yläkoulun ja bändikerhon ja ohitti minut pituudessa viidellä millillä. Kuopus harmittelee kasvupyrähdyksen puutetta, hiplaa tablettia ja opiskelee kauhuelokuvatriviaa, vaikka ei saa itse elokuvia edes katsoa (no Predatorin olisin antanut katsoa, koska se tuli tv:stä ja on tunnetusti huono, mutta puolivälissä elokuvaa TULI SÄHKÖKATKO ja 11-vuotias oli tikahtua pettymykseen).
  3. Y-miehen kanssa ei olla vieläkään päästy vihille asti, mutta suunnitelmat alkavat hahmottua. Rakas singahtelee vieläkin Suomen ja Saksan väliä, ja nämä viikot kun olen puolisotonna, eivät ole yhtään muuttuneet helpommiksi.
  4. Opiskelut kulkevat kirskahdellen kohti loppuaan. Katsokaa nyt, tässä teen tälläkin hetkellä ihan täysillä verkkoviestinnän tenttiä! Oikeasti itkettää ja oksettaa kun ajattelen millainen urakka vielä on jäljellä, ja josta pitää suoriutua ihan itse oman hanurin ja pään voimin, ilman ohjausta, kymmenen tunnin työpäivän päälle.

Joko valitetaan töistä? No valitetaan vaan. Koska työpaikkani vilisee insinöörejä, vietän taukoni insinöörien seurassa. Varsinaisen työni teen yksin ja itsenäisesti, joten olisi kiva sitten tauoilla nähdä ihmisiä ja olla ihminen. Vaan ei. Insinööri puhuu insinööriä ja viehättyy insinööriasioista niin, että puhuu niistä tauoillakin. Olen yrittänyt johdattaa puheenaihetta välillä muihinkin asioihin voidakseni edes leikkiä olevani normaalissa työyhteisössä joka koostuu pääasiassa ihmisistä jotka ovat edes löyhästi kiinnostuneita muista ihmisistä, vaan turhaa työtä on se. Hämillisen hiljaisuuden jälkeen insinöörit puhuvat taas insinööriä.

Olen onneksi löytänyt muutaman ihmisen joiden kanssa on ihan kiva jutella (uskokaa tai älkää, he ovat suunnilleen ainoat ei-insinöörit koko talossa), mutta yksi on kyseisessä työpisteessä vain satunnaisesti ja toinen jäi sairaslomalle määrittelemättömäksi ajaksi. Kolmas ei läheskään aina voi pitää taukoa samaan aikaan kuin minä. Käytännössä teen siis työni yksin ja vietän tauot yksin, ja ajan yksin kotiin ja teen yksin kouluhommia – kotityöt sentään yhdessä lasten kanssa. Ja joka toisen viikon sentään saan nukkua maailman parhaassa seurassa.

Olen ehkä itsekin insinööristynyt vaivihkaa. Joskus kesäkuussa tein päivityksen johon heitin työpaikan pöydällä lojuneesta oppaasta otsikon ”Lineaarinen lämpölaajenemiskerroin”, eikä minulla ollut hajuakaan siitä, mitä se tarkoittaa. Nyt tiedän. Osaan laskea sen avulla pituuden muutoksen vaikkapa alumiini-, hopea- tai kuparilangassa lämpötilan muuttuessa ihan sama minkä verran. Osaan myös laskea kuinka paljon energiaa tarvitaan, että jokin mainituista metalleista lämmitetään johonkin muuhun kuin lähtölämpötilaan. Itseasiassa aika hyvin entiseltä teiniäidiltä, joka epäili itsellään dyskalkuliaa.


Hyvä veikkaus

Lomaton töissätylsistyjä täällä taas, hei. Kiireiset piinaviikot loppuivat kuin seinään, ja kun ainoa kollega tästä työpisteestä jäi lomalle, aika venyy ja paukkuu eikä kello lyö kotiinpääsyaikaa ikinä. Kehtaankohan edes tunnustaa että virallisten töiden tekemiseen menee päivittäin noin 90 minuuttia, lopun aikaa teen mitä keksin?

Samaan aikaan ihmiset viettävät elämäänsä ja päätyvät ratkaisuihin. Viikonloppuna kävimme juhlistamassa Y-miehen kuopuksen ripillepääsyä, ja eräs lähipiiriin kuuluva nelikymppinen mies ei tullutkaan juhliin vaimonsa ja parin lapsensa kanssa, vaan simpsakan uuden tyttöystävän ja urheiluauton kera. Asia tuli ilmeisesti niin sanotusti puskista ihan kaikille, ja niin iloiselta mies näytti, että mielenkiinnolla seuraan mitä muille kaveripiirin parisuhteille tapahtuu.

Omasta suhteestani en jaksa olla huolissani. Vaikka vastaan tulisi kuinka näpsäkkä henkilö miten hienolla autolla tahansa, ei pääni kääntyisi. Y-mieskin vakuuttaa olevansa erinomaisen tyytyväinen asioiden nykytilaan, eikä minulla ole mitään syytä olla uskomatta. Äijjjä lähti jopa seurakseni asuntomessuille, joka taitaa olla aikamoinen rakkaudentunnustus ihan keltä vaan!

Mielenkiintoinen ilmiö sinänsä nuokin asuntomessut. Lähdin niitä vilkaisemaan ihan antropologisesta mielenkiinnosta, kun sisustaminen ja messuilu ovat itselleni jääneet niin vieraiksi elämän osa-alueiksi. Neljä tuntia taloja kierreltyäni luovutin, edelleen jäi hämäräksi ilmiön suuruuden syy. Jos rakentaminen olisi itselleni ajankohtaista, kiertelisin ehkä taloesittelyjä ihan omassa tahdissani ilman hirveää ryysistä ja hosumista. Mitään kovin kummoisia sisustusratkaisujakaan en nähnyt, keittiöt olivat pääasiassa mustavalkoisia ja kiiltävähköjä ja valkoinen tai harmaa oli päävärinä kaikissa sisustuksissa. Kalseus ja kliinisyys tuntui olevan nyt Se Juttu, johon taloissa oli pyritty, ja mikäpä siinä, onhan se helppoa sitten siivota kun ei ole mitään ylimääräistä. Mielelläni pyrkisin siihen omassa talossanikin, mutta siihen päästäisiin vasta muutaman roskalavakuorman jälkeen.


Lineaarinen lämpölaajenemiskerroin

Ja sitten työtä, työtä ja työtä. Tästä tulee kyllä työläin kesä ikinä. Kun nyt saan normaaliviikon tehtyä, teen sekä lauantaina että sunnuntaina 19h työpäivät (työ-lähesvuorokausi olisi kai sopivampi nimitys) ja badam, maanantai-aamuna taas klo 7 pitää olla tikkana paikalla. Itkeskelin asiaa jo Facebookissa, ja onneksi vanha koulukaveri asuu tässä työpaikan lähellä ja lupasi antaa sohvan käyttööni, että vältyn 52 minuutin työmatkalta. Niin että jos sua siellä nyt itkettää että yhyy, onpa kylmä kesälomasää, niin mene vaikka nokosille ja nauti. Minä lepäilen näillä näkymin vasta jouluna, jos ehdin silloinkaan. Marttyyr marttyyr marttyyr.

Kroonisesta väsymyksestä huolimatta jaksoin vähän puuhastella pihatöissäkin. Lammen rannassa kasvaa pari vuorimäntyä, ja naksin niitten versot lyhyemmiksi toiveissa matala ja tuuhea vuorimänty. Huomasin siinä lähellä nuoren tavismännyn ja naps naps, muotoilin sitäkin. Sitten näin lammen toisella puolella vähän isomman nuoren tavismännyn ja ajattelin että awww, näistähän tulee soma pari, ja eikun napsimaan. Kun olin hartaasti sitä naksutellut, naksutellut, naksutellut ja hakenut A-tikkaat ja naksutellut niittenkin päältä, saanut jännetupen tulehduksen,  komean ihottuman käsivarsiin ja pihkaa muuten ihan hyvään t-paitaan, tajusin että en mitenkään pääse leikkaamaan latvaa enkä ylimpiä oksia. Kesken syvimmän tyrmistyksen omasta tyhmyydestäni puutarhanhoidollisesti suuntautunut puoliammattilaistuttu sattui soittamaan ja lohdutti tehneensä saman mokan pihakuusen kanssa. Nyt pitäisi sitten jaksaa kaataa koko risu tai antaa silmän tottua. Nnnnghhhh.


Sä musta hullaannut

Naureskelinko viimeksi tyypille joka jätti pelkät bokserit suojahaalarin alle? Anteeksi. Nyt kun olen itse käyttänyt niitä, otin itsellekin boksereiden tyyppiset trikooshortsit haalarin alle. Kyllä on ihminen ollut taitava, kun on kehittänyt materiaalin joka kyllä päästää veden ja inhan läpi, mutta pitää kaiken hien sisällään.

Noin muuten oli kyllä ihana viikonloppu. Lapset olivat X-miehellä, joten otimme Y-miehen kanssa auton alle ja kävimme shoppaamassa minulle kesävaatteet ja samalla tutustumassa Tammisaareen ja Hankoon. Tammisaari on btw ihana. Voittaa Naantalin mennen tullen, mutta ainakin toistaiseksi kaikki on vielä kiinni sunnuntaisin, josta miinus. Ja ne kesävaatteet? Neljällä tunikantyyppisellä mekolla mennään. Luotan siihen, että kiviä sentään kiinnostaa. (Ei kiinnosta. T: Kivet)

 


Anturit veteen

Blogin uusi päivitysaalto oli tyrehtyä alkuunsa, kun työpaikan nettiselain oli niin vanha ja kälyinen, ettei WordPress meinannut uskoa että joku voisi oikeasti sellaista vielä käyttää. Mutta huh, uskoi kuitenkin!

Lapset saivat todistukset ja olivat niihin kovin tyytyväisiä – samoin minä. Keskimmäisellä oli kaksi ysiä ja loput kaseja, ja jos kuopus saisi jo numerotodistuksia, olisi se ollut saman suuntainen. Englannista olisi saattanut olla kymppi, kiitos pelaamisen ja elokuvien ja perityn kielipään. Molemmat pääsivät luokiltaan, ja ajatelkaa, keskimmäinen siirtyy jo yläkouluun! OMG! Eihän siitä niin kauan ole kun itse siirryin yläasteelle, ja ai kamala että olin kuulkaa iso ja aikuinen. Keskimmäinen on vielä ihan lapsi. Vastahan se oppi kävelemään ja lopetti vieraiden puremisen.

Esikoinen muutti pikku hiljaa kamansa poikakaverinsa luo tässä keväällä, ja ammattiopinnot sujuvat niin hyvin, että sai kesäksi työpaikan. Sille toinen ooämgee. Mun lapsi on työelämässä. Aluksi näimme häntä viikoittain pyykinpesun merkeissä, ja vaikka on nyttemmin opetellut käyttämään taloyhtiön pesukonetta, tulee hän silti kerran viikossa äidinrauhoituskäynnille, mikä on erinomaisen mukavaa.

Töissä on vähän härdelliä kesäseisakin ja pesujen merkeissä. En ole saanut vielä minulle tilattua suojavarustetta, niin joudun nyt vähän istuksimaan sivussa ja katselemaan kun muut pyörivät tärkeinä hommissaan. Välillä näkee hauskoja juttuja, eilenkin yksi tyyppi teki klassiset ja kääntyi pitkä lauta olkapäällä mojauttaen kollegaa rintakehään, ja yksikin äijä ei taida olla ihan tietoinen siitä  miten läpikuultava valkoinen suojahaalari on, eikä sen kanssa olisi sopivaa olla ihan alusvaatteisillaan. Onneksi on kuitenkin ne alusvaatteet.


Aallokon korkeus Itämerellä

Kaksi uutta postausta saman päivän aikana, vaikka ensin ollaan viisi kuukautta hiljaa? No mikä ettei!

Uusi työpaikka on ihana. Voi elämä, saan tehdä sitä mihin minut on koulutettu, mistä tykkään ja ihan oman mieleni mukaisessa järjestyksessä ja aikataulussa. Ja koska olen aika järjestelmällinen ja tehokas (kehukehu), on sitten välillä vähän tätä luppoaikaa, jonka saa toki käyttää mielensä mukaisesti, kunhan noudattaa lakeja ja säädöksiä. Ensimmäiset kaksi viikkoa pelasin Bubble Shooter II:tä, mutta nythän mä vasta hokasin että tää kirjoittaminenhan oli ihan kivaa, kokeillaan sitä taas. Ai niin, tästä saa vielä RAHAA!

Joku saattaisi olla kiinnostunut tulevista häistä, joten kerronpa niistä lähinnä sen, että ei näytä olevan näköpiirissä ihan vielä. Työt jatkuvat lokakuulle, sitten lopputiristys opiskeluissa ja Tadaa, valmistun ja täytän 35. Sitten pitää saada The Vakituinen Duuni, ja ehkä kesällä 2016, jos lomaa on ehtinyt kertyä, olisi aikaa jotain kehittää. Kauhean tyhjää vaan lyö edelleen. Pitäisiköhän varoittaa lapsia, että kannattaa alkaa suunnitella omia häitä hyvissä ajoin, että on sitten jonkinlainen skeema mielessä jo valmiina, eikä tartte vaan tyhjin silmin tuijottaa seinää ja odottaa jonkinlaista ajatuksen papanaa. Jos teillä on ehdottaa jonkilaista vähän vaihtoehtoisempaa hääsivustoa, niin olen kiinnostunut. Mulle ei tule valkoista pukua eikä umpipakanoilla ole kirkkoon asiaa enkä kyllä viitsi askarrella mitään ihme hääkarkkejakaan, mutta en haluaisi myöskään livahtaa maistraattiin ja salata asiaa kaikilta kuten viime kerralla.

Ihmisillä on tapana antaa lahja avioituville, ja niinpä me tuossa Y-miehen kanssa mietittiin, että ois oikeastaan aika porvarillisuuden luonnollista kehitystä, että meillä olis yhteinäinen astiasto sekalaisten Ikean astioiden sijaan. Ainoa astiasto, joka molempien mielestä on aika jees, on sattumalta sitten se sama, jota Y-mies pyysi viime kerrallakin häälahjaksi. Onko sekään nyt sitten ihan sopivaa? Ja onko ihan nuijaa, jos siitä sarjasta olis vain lautaset ja joku tarjoiluastia? Sen kyseisen sarjan kahvikupit on ihan luonnottoman pienet, ja meillä on mukeja niin että niistä ryystää koko perhe kolme päivää ennenkuin kaappi on tyhjä. Suurin osa niistä on Muumi-mukeja, vaikka SE NYT ON KYLLÄ IHAN SATTUMAA ENKÄ TODELLAKAAN NIITÄ KERÄÄ ENKÄ MITENKÄÄN USKO ETTÄ NE OLISIVAT MITÄÄN PORVARILLISUUTTA. Niiden kanssa sopisi tietysti Teema- sarja, mutta se ei oikein miellytä mua enkä usko että ne edes menee nätisti tiskikoneeseen.

Vähän on ongelman  aiheet muuttuneet tässä blogimatkan varrella.


VIHDOINKIN!

Eiköhän jätetä aasinsillat ja mennä suoraan kuumimpiin uutisiin:

1) Y-mies kosi, ja me mennään NAIMISIIN!
2) Päätettiin pitkän harkinnan jälkeen ottaa kaksi kissanpentua, ja nyt meillä on KOLME KISSANPENTUA!
3) Taloa koskenut riitajuttu on saatu sovittua, ja korvaukset ovat jo tilillä!

Vähemmän kuumiin uutisiin kuulunevat kuopuksen ja keskimmäisen silmälasit, joista X-mies ei tietenkään maksanut penniäkään, koska hänen mielestään ne ovat ”normaalikulu ”, joka on laskettu elatusapuun, jota hän ei kylläkään tällä hetkellä voi maksaa, koska uusi perhe.

Pelkkä bubbling under -uutinen voisi olla huhu siitä, että nykyinen työharjoittelupaikkani joka teettää minulla ihan kohtuuttomasti töitä, olisi järjestämässä minulle rahatyötä. Sanotaanko että en ihan pidättele henkeäni odotellessani tiedon varmistumista.

Kesätyöpaikan etsiminen tulisi joka tapauksessa aloittaa nyt, ja pistää kädet kyynärpäitä myöten ristiin jotta saisin oman alan työpaikan. Se lyhentäisi opiskeluaikaani ja luonnollisesti kohentaisi talouttani, joka alkaa olla ikävän kuiva, ja tulee kuivumaan vielä entisestään.

Ja ne häät! Vielä en osaa milloin ja minkälaiset, mutta lupaan että kerron heti kun asiat alkavat loksahdella kohdilleen.

Lopuksi kuvia pikkukisseistä. Voikaa hyvin!

image

image

image


Kuurilla taas

Anteeksi taas rakas blogini, että olen sinua laiminlyönyt. Nimimerkki Eimi rupesi ihan kyselemään kuulumisia, joten taitaa olla selityksen paikka. Eli miksi ei tule enää blogattua – Kootut selitykset:

1. En halua pitää mitään ihqublogia jossa vaan taivastellaan omaa onnellisuutta ja hyväosaisuutta,  joten eipä ole tullut sitten kirjoitettua mitään. Ei ketään oikeasti kiinnosta että jeejee,  mä tykkään koulunkäynnistä ja jeejee, mulla on ihanat ja fiksut lapset ja jeejee, mulla on maailman paras ja taitavin mies eikä mun tarvitse ikinä laskea kaupassa, riittääkö rahat. Hyvät blogikirjoitukset syntyivät hauskuudestaan huolimatta köyhyydestä ja kurjuudesta ja siitä hirveästä aavistuksesta, että asiat eivät ehkä koskaan parane.

2. Anonyymiys oli vapauttavaa, mutta se on jo lievästi sanottuna mennyttä. Kesällä olin saada sydärin kun keskimmäisen kaveri siteerasi blogitekstiäni. Oli googlettanut kissojemme nimiä ja padam, päätynyt tänne. Äitini löysi tänne jo monta vuotta sitten hakusanalla ’työkaveri’, lisäksi X-mies etsii täältä siteerattavaa lastensuojeluviranomaisille ja lastenvalvojalle. Kovin montaa sutkausta ei jäljelle jää, jos jutut haluaa edellä mainitulle yleisölle siivota.

3. Nykyään pääsen ulos ja puhumaan ihan oikeille ihmisille. Kun lapset olivat vaipoissa ja minä autoton kotiäiti syrjäisessä lähiössä, se ei ollut niin itsestään selvää.

4. Tekniikan kehitys on vienyt siihen, etten avaa läppäriä edes joka kuukausi, eikä kännykällä jaksa tehdä kuin fb-päivityksiä.

5. Lapset kasvoivat isoksi. Neljävuotias on vähän eläväisempi ja materiaaliksi soveltuvampi otus kuin 12-vuotias.

Mutta jos nyt joku jaksaa silti kiinnostua mitä nykyisin puuhailen, niin opiskeluun kuuluva työharjoittelu vie ikävän paljon aikaa ja energiaa ottaen huomioon, että siitä maksetaan 3.5e päivässä. Työ on puuduttavaa ja konemaista, ja virheen tekeminen voi tehdä tyhjäksi tutkimusryhmän puolen vuoden työn.
Iltaisin katselen lasten kanssa Netflixiä ja komentelen tekemään kotitöitä. Tänään yksi teki ruoan, toinen laittoi tiskipöydän kuntoon ja kolmas viikkasi pyykit – minulle ei jäänyt mitään!

Öisin kihnutan Y-miehen mittavaa vartta vasten syvästi tyytyväisenä kaikkeen. Y-mies kihnuttaa takaisin, ja yhtä lailla syvän tyytyväisyyden vallassa.

Joskus suunnittelen kissanpennun hankkimista, joskus taas retkeä kauppaan jossa on iso valikoima Ben&Jerry-jäätelöitä. Sen suurempaa en tarvitse.


Kaikki mitä toivon on kissan kakka

Pitkän hiljaisen kauden jälkeen tapahtuu taas. Työt jatkuvat vielä yhden kierron, mutta kas, koulukin alkoi! Torstaina menin kiltisti kouluun, vaikka olin aamulla päässyt kuudelta töistä. Päässä pörisi ja vähän oksetti, muuten meni hyvin. Ensi viikolla koulu jää väliin, ja vähän kyllä nolottaa kun opettajat sanovat ettei se haittaa, kun työkokemus on kuitenkin niin tärkeää. Jjjust.

Sitten täällä sairastaa Saima. Perjantaina käytin sitä päivystyksessä kakistelun ja yökinnän takia, mutta mitään ei löytynyt, paitsi mahasta möykky. Saatiin se kotiin seurantaan, ja kakistelu jäikin pois ja reipas se on, mutta koska pissiä eikä kakkia ole tullut, mennään tänään uudestaan suolitukoksen pelossa.

Esikoinen on tässä sivussa asustellut Oulun rautatieasemalla isohko elin otsassaan odottelemassa kuusi tuntia myöhästynyttä junaa. Oho hups, sanoo VR.

Ja ihan siltä varalta ettei stressiä olisi tarpeeksi, kuopus meni eilen kaverille yöksi ja sitten sen kaverin äiti soitti mulle puolilta öin ihan kännissä et hei, lähettäiskö baariin. No, en lähtenyt.

Y-mies on äitinsä kanssa mökillä vielä viikon, ja kaiken taustalla jyskyttää ikävä ja puute. Aika näljää on taas kaikki.


Tittidii!

Oho, tuli juhannus!  Olkoon se itsekullekin yli kymmenasteinen ja vähäsateinen.

Meillä oli erikoinen tilanne tuossa toukokuun lopulla. Autoni mysteerinen merkkivalo johti jonkinlaisen tiivisteen vaihtoon, noin 450e. Sitten Y-miehen rengasrahina johti jonkin palan vaihtoon, n. 600e. Samalla huomattiin että joku anturikin oli hajonnut, noin 400e. Sitten pyykkikone sanoi että minä en enää pese jos ette korjaa nukkasuodatinta, ja sen korjaaminen olisi ollut kalliimpaa kuin uusi pesukone, joten uusi pesukone 400e. Samalla reissulla autoni sai slaagin ja jätti tienposkeen. Hinaus vakuutukseen, joku mäntä 400e.

Kylmä hiki otsalla yritettiin vitsailla että mikähän hajoaa seuraavaksi, ehhehe, ja kahden päivän päästä jo pitkään kiukutellut tiskikone välkytti koko valoarsenaalia eikä enää käynnistynyt. Uusi kone 500e. Ja samalla viikolla Y-miehen auton perushuollossa huomattiin 1000 e:n vika.

Nyt kun on mennyt jo kaksi viikkoa ilman uutta rahareikää, uskaltaa tästä jo kertoa. Ehkä se jotakuta naurattaakin. Olen paiskinut ällöttävän likaista ja hikistä kolmivuorokesätyötä oksennukseen asti (I shit you not, kun nukkuu kolmessa vuorokaudessa viisi tuntia, tulee oksennus työvuoron jälkeen!) ja haaveillut sellaisista ripsenpidennyksistä, mutta eka palkka meni luottokorttilaskuun. Toisaalta se oli vajaan kahden viikon palkka ja kattoi sen kokonaan, joten voi hyvin olla että tälle kesälle ne säihkysilmät tienaan, vaikka tarkoitus on pistää kaikki liikenevä jemmaan kolmatta opiskeluvuotta varten, jolloin saankin vain opintora-hahaa 250e/kk.

Ja jos muuta kuulumista olette vaille, niin Y-miehen tyttärenpoika lähti konttaamaan juuri 6kk täytettyään, nousee pystyyn ja kävelee puita pitkin, joka on IHME ja KÄSITTÄMÄTTÖMYYS. Kaveri ei myöskään vierasta ollenkaan, mikä on yhtä suuri IHME ja KÄSITTÄMÄTTÖMYYS. Täällä kun nämä kaksi nuorempaa ovat lötkötelleet miltei 9-kuisiksi, ja keskimmäinen pelkäsi vieraita vielä 5-vuotiaana.

Vaan eipä pelkää enää. Tälle kesälle ovat olleet leireillä ja sukulaisissa enemmän kuin kotona, että minä saan rauhassa yrittää toipumista työvuorojen välillä, ja hauskaa noilla on ollut.

Lopuksi vielä ultimate-haircuttia: Y-miehen pitkätukkahevaripäivät jäivät taa. Vein kampaajalle Rob Trujillon ja takaisin sain James Hetfieldin! Kyllähän minä tiesin että blondi se oikeasti on, mutta kyllä siinä piti uudelleen tutustua, niin iso ero entiseen oli. Mutta en valita, komea ja ihana tuo on, oli tukka millainen vain ♡