Pakko päästä pois täältä

Olen nyt onnistuneesti järjestänyt kuopuksen 8-vuotiaaksi ja keskimmäisen 10-vuotiaaksi. Koska olen elämäni aikana järjestänyt muutamatkin lastenjuhlat (X-miehen kanssa asuessa vieläpä tuplasynttärit kaikille, omat sekä kavereille että sukulaisille), osaan jo mennä siitä mistä aita on matalin. Juhlat järjestettiin siis samalla teemalla ja samana päivänä, kutsutkin samassa formaatissa. Molemmat saivat valita mieleisensä elokuvan, kutsu oli lipun muodossa, ja kaikille tehtiin fiini jäätelöannos paperisateenvarjoineen ennen elokuvan alkua. Kiitos Y-miehen yltiöinnostuneen asenteen viihde-elektroniikkaa kohtaan, elokuva katsottiin valkokankaalta ja jytinäkone (vauvanorsun kokoinen äänentoistoon liittyvä laite) laitettiin päälle.

Siihen loppuivat yhtäläisyydet. Siinä missä tytöt availivat paketit järjestyksessä ja jokaiseen lahjaan keskittyen, antajaa kauniisti kiittäen, pojat raastoivat paketin silpuksi ja juoksivat ympyrää pyssyt kädessä. Siinä missä tytöt söivät jäätelönsä ja keskustelivat samalla, pojat juoksivat ympyrää pyssyt kädessä. Siinä missä tytöt katsoivat elokuvaa vain elokuvaan liittyen supatellen, juoksivat pojat ..no, arvaatte varmaan. Siinä vaiheessa kun yksi pojista juuttui hihastaan kylpyhuoneen suihkuun ja kastui läpimäräksi, olin vaipua epätoivoon, mutta enpäs vaipunutkaan. Paitsi ihan vähän.

Vauvakuume ainakin helpotti.

Advertisement

Kuin kaksi marjaa

Arvatkaa millä väsynyt bloginpitäjä yritti rasvata jalat?

Kun tuuli minua puistaa

Opetus tarinankerronnan taidosta keskimmäiseltä:

”Muistatko äiti kun emokisu raapaisi tädin koiraa nenästä, ja sitten se koira kuoli?”

”Muistan kyllä, mutta se koirahan kuoli vasta kahden vuoden päästä eikä se liittynyt siihen raapaisuun mitenkään?”

”Niin, mutta se kuulostaa jännemmältä kun sen kertoo noin.”

Pakko ihailla tuota lasta. Ikää viittä vaille kymmenen.

Elämässä on taas aineksia vaikka mihin saippuasarjaan. Viikonloppu oli ehkä paras ikinä, kävin mm. kuopuksen kanssa moikkaamassa Termostaattoria Tampereen kirjamessuilla ja Y-miehen savustusinnostuksen seurauksena jääkaappi on täynnä kylmäsavustettua lohta. Maanantaina kysyttiin paperit kaupassa, kun ostin kaljaa ruokatavaran lisäksi. Siinäpä ne kivat asiat.

Nyt esikoisen isä on lähestynyt lastenvalvojan kautta tapaamissopimuksen merkeissä, asia joka tulee puhututtamaan jo aiemmin mainittujen syiden takia kovasti, ja koska X-mies ei ilmeisesti ole tottunut olemaan sopimuksellisessa tilassa, tahtoo hän lasketuttaa elatusavun uudestaan. Mä en jaksais, mutta kuka muukaan nämä hoitaisi.

Rakkautta on siivota raato toisen puolesta

En kauheasti rakasta hämähäkkejä, mutta en enää kamalasti kiljukaan niitä nähdessäni, sillä yhdessä asunnossa oli jättiläissuuria lattianraoista ryömiviä veijareita, joihin jotenkin tottui. Täällä eleleviin isorantahämähäkkeihin en aiokaan tottua, sillä ne ovat hirviöitä, joihin kukaan täysjärkinen ei voi suhtautua hikoilematta ja tärisemättä.

Hiljattain Y-mies teki löydön: wc-altaan ja istuinrenkaan välistä löytyi kuoliaaksi litistynyt hämähäkki. Läpimitaltaan se oli nykyisessä olomuodossaan euron kolikon luokkaa, eli ei jättiläinen, mutta ei mikään helposti ohitettava hitunenkaan. En oikein osaa suhtautua siihen. Toisaalta ällöttää ajatella miten lähellä herkkiä paikkoja se yökötys on hiippaillut, mutta toisaalta säälittää. Poloinen on vain etsinyt ruokaa ja mennyt piiloon turvalliselta tuntuvaan koloseen, kun ..mikä tuolta lähestyy? …Mikä tuo laskeutuva kahdesta puolipallosta koostuvaRRRRITTTTS!!!!

Kohta lähtee

Ei saisi yleistää eikä leimata kokonaista ihmisryhmää muutaman riemuidiootin takia, mutta pakkohan se on sanoa: miehet ovat käsittämättömiä.

Kenestä aloitetaan? X-miehestä? Selvä.

Herran piti ottaa lapset kesällä kahdeksi viikoksi, mutta vain sillä ehdolla että siltä kuulta ei tarvitse maksaa elatusmaksua. En suostunut. Nyt ottaa lapset vain viikoksi, ja on katkera ja käärmeissään koska potee vakavaa oikeusmurhaa. Pyysin ystävällisesti kääntymään paikallisen sosiaalitoimiston puoleen toimeentulotukiasioissa, sillä niin muutkin eronneet miehet tekevät ennen ex-vaimon ja lasten lompakolla käymistä.

Jatketaanko Y-miehellä? No, sain ikävänsävyisen puhelun josta säikähdin ja järkytyin, ja vaikka mies oli valmiiksi möks, pyysin suoraan ja selkeästi tukemaan minua tässä asiassa ja olemaan minulle ystävällinen. (Sensuroitu pätkä poistettu, sisälsi vain väynyttä nillitystä.) Kiitti, kiitti. Mihin minä niitä vihamiehiä tarvitsinkaan?

Ja se asia, josta aluksi järkytyin, liittyy sekin miehiin. Esikoisen isä, joka ei ole ollut minuun yhteydessä yli kymmeneen vuoteen, soitti ja sanoi että nyt mennään isosti oikeuteen tapaamisista ja elatuksista ja että nyt akka olet kusessa kun et suostunut luopumaan elatusmaksuista. Lapsi pitäisi sinne päästää ja jos en päästä, niin lapsi jää sinne, eikä edes poliisi saa häntä hakea pois.

Soitto lastensuojeluun selvensi asioita kummasti, ja ihan mielenkiinnolla odotan, miten pitkälle oikeus ottaa käsiteltäväkseen jutun, jossa toinen puhkuu uhoa ja vimmaa taas yksi 18-vuotias avovaimo rinnallaan yrittäen saada luokseen lasta, jonka huoltaja ei ole, jota ei ole tavannut vuosikausiin ja jonka kuulumisia ei ole kysynyt kertaakaan.

Mielellänihän minä tukisin lapsen suhdetta isäänsä, mutta ehkä kuitenkin avoimuuden ja luottamuksen kautta. Ensimmäinen piipahdus vuosikausiin kun on puhelimessa rähjäämistä ja oikeudella uhkaamista, niin voin sanoa että öh.. no, kauhean luottavaiselta ei tunnu. Mutta kaikin mokomin, kukin tyylillään.

Mutta vittu että vituttaa kaikki.