Kuumailmapallona luokses pompin

Pari päivää sitten muistui kirkkaana mieleen miten iloinen olin tänne muutosta, kun mopojaan samalla kadulla pärisyttävät mopopojat jäivät kaupunkiin pärräämään.

HAH! Nythän ne pärräävät vielä lähempänä, kun esikoinen vääjäämättä houkuttaa niitä suoraan pihalle! Muistui muuten kirkaana mieleen sekin, miten nolooooo minusta oli, kun aikoinaan oma äitini pui nyrkkiä kotitalomme ikkunasta sille kaverille, joka tuli minua hakemaan ja testosteronihuumassaan vähän kaasutteli tossumopoaan. Muistikuva tuli tasan siinä vaiheessa, kun oma nyrkkini oli jo hetken ilmassa heilahdellut. Mut hei, pihatie suurella työllä ja vaivalla tärylätkättiin vasta viime syksynä, en halua siihen kuoppia. Ja sitäpaitsi, vuorotyöläinen yritti nukkua. Yh.

Esikoinen saisi omankin kevarin, mutta koska kaikki säästöni menivät asianajajan laskuun, on ainoa vaihtoehto oman isäni vanha motskari, joka kuulostaa pahalta, mutta on oikeasti lähes upouusi ja vähän ajettu Honda. Esikoinen on nyreissään, koska ”mun kypärä ei sovi sen väriin ja siinä ajetaan ihan tyhmässä asennossa”. Raukkaparka yritti painostaa minua ostamaan naapureiden paremman värisen mutta vanhemman ja enemmän ajetun, koska ”muuten sä joutusit kuskaamaan mua joka paikkaan esim. Tikkurilaan ja kaikkialle!”. Lohdutin lasta kertomalla etten tuohon diiliin suostu, mutta minä mielelläni opetan hänet virkkaamaan tilkkupeittoja, jolloin voimme istua sohvalla yhdessä illat pitkät virkaten samaa peittoa ja katsellen QI:tä. Asia on tällä hetkellä hautumassa, mutta vähän näyttää siltä ettei lapsi edes tarvitse omaa ajopeliä, kun kyydin tarjoajia riittää.

Advertisement

Vain me ja ketut

Joskus ihmiseltä meinaa lähteä järki päästä. Esimerkiksi vaikka silloin, kun X-mies kirjoittaa näin:

Toivottavasti ymmärrät, että asuessasi maalla, sinulla on tärkeä rooli tukea lasten harrastus ja sosiaalielämää ja mahdollistaa se kuljettamalla heitä myös kauempana asuville kavereille ja harrastuksiin, ettei heidän sosiaalinen elämänsä rajoitu kävelymatkan päässä oleviin kavereihin.

Kun pyysin selvennystä:

En nyt oikein ymmärrä selvennyspyyntöäsi. Toivon, siinä vain, että ymmärrät roolisi, kun asutte paikassa mistä lasten omaehtoinen liikkuminen on vahvasti rajoittunutta pitkien etäisyyksien ja turvallisten kävely/pyöräteiden puutteessa.

Kysyin olenko mahdollisesti toiminut jotenkin puutteellisesti, josta toivoin mahdollisia valaisevia esimerkkejä. Kysyin, onko X-miehellä syytä olettaa etten asiaa ymmärtäisi ilman huomautusta? Kysyin, toivoisiko X-mies siis että lapsilla olisi enemmän sosiaalisia kontakteja vai toivoiko tietoa siitä, millaisia menoja ja kontakteja heillä päivän aikana tällä hetkellä on? Ja vastaus:

Haluan vain, että lasten sosiaalinen elämä ei asuinpaikan takia kärsi ja että he voivat leikkiä muutenkin, kuin kahdestaan metsässä tai lähimmän kaverin luona.
Pyrin itse aina kyselemään lapsilta heidän tekemisistään ja ystävistään, enkä tarvitse mitään sen kummempia selontekoja asiasta.

Niinpä niin. Vaivautumatta edes kysymään miten paljon lapset ovat koulun jälkeen tekemisissä kavereidensa kanssa, X-mies olettaa että nämä poloiset voivat vain leikkivät kahdestaan metsässä. Eikä tarvitse edes sen kummempia selontekoja hyviä fantasioita häiritsemään! Olisihan se ikävä kysyä asiaa, ja saada asiallinen vastaus, että töistä kotiutuessani välipalapöydässä on oman sakin lisäksi muutaman kerran viikossa pari ylimääräistäkin suuta, ja että vaikka systeemi on periaatteessa kielletty, kiltti taksikuski suostuu silti jättämään lapsia kavereiden luokse, kun kauniisti pyytää ja vannoo, että vanhemmat tietävät. Töistä palatessa tai kauppareissulla niitä sitten haetaan sieltä sun täältä, puolin ja toisin, vaihdetaan samalla kuulumisia aikuistenkin kesken ja näin, kyllä te tiedätte.

Ehkä X-mies hakee tässä vanhaa kunnon kaupunki vs. maaseutu -asetelmaa, mutta käännettynä niin, että kaupunki onkin se turvallisempi ja parempi vaihtoehto? Jos näin on, pisteet minulle siitä etten siihen kisaan lähtenyt.

Nyt oikeesti, mitä mä tuon kanssa teen? Asialliset välit olisi hyvä säilyttää, mutta miten? En oikein kauheasti tykkää siitä että X-mies kuittaa koko kasvatusvelvollisuutensa toteamalla, että sinä hoidat. Ja sitten kuitenkin neuvoo päältä ja päsmäröi, vaikkei edes ota asioista selvää.

Tarjosin jo mahdollisuutta tulla meille viikoksi asumaan sitten, kun alakerta on korjattu. Siellä olisi lukollisen oven takana kylpyhuoneellinen yksiö keittiönurkkauksella ja omalla uloskäynnillä, niin että voi ottaa perheenkin mukaan ja olla samalla mökkilomalla samalla kuitenkin nähden ihan omilla näkimillään, miten meillä eletään täällä metsässä turvallisten kävely/pyöräteiden puutteessa. Eipä ole tullut kutsuun vielä vastausta.

Sangare pt. 2

Esikoinen hoitaa naapurin ponia kunnes talonväki palaa reissultaan. Kaikki muut hevoset oli saatu reissun ajaksi kyläilemään kuka minnekin, eikä tumma ja roteva poikaponi ilmeisesti oikein pitänyt yksin jättämisestä – tuli nimittäin vastaan kun olimme matkalla sitä huoltamaan.

Siinä missä minun paniikkinappulani oli vasta hyvää vauhtia painumassa pohjaan, esikoinen oli jo napannut ponia päitsistä ja talutti sen suoraan karsinaansa.

Hevosharrastus taisi juuri maksaa itsensä takaisin.

Mau

Ostin tämän herran kartuttamaan pienimuotoista gargoilikokoelmaani, eikä edes kaduta, vaikka pulitin siitä niin monta rahaa että voisi periaatteessa vaikka vähän kaduttaakin.

Nyt minulla on kuitenkin pulma. En pysty päättämään kaverille nimeä! Olisiko se A) Urrrho, B) Yrrrjö vai C) joku muu, mikä?

Seppo ja Olavi saivat kavereikseen Vihtorin ja Valtterin.

Tämän talletan tililleni

Onneksi on vielä lunta, niin ei tarvitse ajatella sitä massiivista pihatyöurakkaa, joka nietoksen alla odottaa. Remonttiasia on kuitenkin nytkähtänyt hiukan eteenpäin, sillä korvausvaatimukseen isolla raporttivaateella vastannut myyjä saa tällä viikolla mitä tilasi, sillä 38-sivuinen raportti on vihdoin valmistunut. Oikolukiessa koimme aluksi riemukkaita hetkiä

(Puuvajalta ei edellytetänä talousrakennukseen varrattavissa olevlta rakennukselta puuvajan ulkoseinältä samoja vaatimuksia vedeneristuksen osalta kuten asuinhuoneiston osaltaa on määrättykset muutenkin tiukemmat.)

mutta jo hyvissä ajoin ennen loppua minä otin viskihuikan, absolutistiksi ryhtynyt Y-mies tabletin.

Vaatimuksemme pysyy edelleen 60 000 eurossa, ja vähän jo vihjaistaan, että jos nyt ei kelepaa, niin sitten mennään raastupaan ja vaaditaan korkoa päälle. Enää ei kyllä pitäisi olla nokan koputtamista, heppu kyllä tietää missä mennään.

Elämme jännittäviä aikoja. Jos korvaus tulee jo tämän vuoden puolella, saatamme saada koko remonttihässäkän valmiiksi ennen uutta vuotta! Wuhuu!

Sitten voi keskittyä suunnittelemaan kaikkea kivaa, kuten linnantornin muotoista huvimajaa kalliolle tai tämmöistä veistosta lampeen.

 

Taas pääsin tietokoneelle

Sen lisäksi että keskimmäinen on saanut ensimmäisen näppylän nenäänsä ja ryhtynyt osapäivämurjottajaksi ihan hormonaalisista syistä, on kuopuksella jonkinlainen miehistymiskausi meneillään. Se tarkoittaa sitä, että Y-mies saa osakseen jatkuvaa utelua armeija-ajasta, vertailua eri asetyyppien paremmuudesta (yritin heittää tähän jonkin esimerkin, mutta kaikki mallilyhenteet ovat kadonneet muististani), sotakirjojen selailua, taistelupelejä, sotapelejä, linnanrakennuspelejä, loputtomia kakka- ja pieruvitsejä ja yleistä öyhötystä mutta myös rakentelua, askartelua ja muuta mukavaksi katsomaani miehistelyä.

Y-miestä taisi aluksi vähän hämmennyttää, mutta kun X-mies teki aika selväksi että hän on tosiaan käytettävissä lapselle kaksi vuorokautta kuukaudessa ellei joku sairastu, pääsi hän jonkinlaiseen sopuun itsensä kanssa siitä ettei koskaan yritä viedä lapsen isän paikkaa, ja antaa mennä. Minun tehtäväni on sopeutua siihen, että poika luiskahtaa ihan oikeasti pois äidin halipusikäsistä ja alkaa mieltää itsensä enemmän pojaksi ja mieheksi kuin äidin kultamussukaksi. Sitä paitsi levitin kortisonivoidetta kuopuksen sääressä olevaan hyttysenpistoon (Mä tiedän! Hyttysenpisto maaliskuussa ei ole normaalia!) ja herranjestas että sitä kinttua jatkui. Ei tuo ole mikään pullea töppöjalka enää.

Onneksi kuopustakin sentään saa vielä halia ja pusia, samoin keskimmäistä, joka virnistää vastentahtoisesti kun rapsuttelen ja hupsuttelen saadakseni murjotuksen hälvenemään. Esikoisellekin on kelvannut hartiahieronta, vaikka välejämme hiertääkin eräs moottoripyörä. Siitä lisää joskus toiste.

Taas kierretään ongelmaa

Puusotalaiva vai sotapuulaiva?

Neljä voileipää jääkaapissa

Nauratin tänään huoneellista ihmisiä ja tilaisuuden jälkeen minua kiiteltiin ja kehuttiin siitä, miten tuon raikastavia näkökulmia arkeen. Kyseessä oli depressioon sairastuneiden vertaistukiryhmä, eikä niistä kuulema yleensä lähdetä hymyssä suin. Tällä saa varmaan fiilistellä jonkin aikaa?

Itseasiassa minun piti kirjoittaa siitä, miten X-mies on tyhmä ja kaikin puolin huono verrattuna Y-mieheen, mutta antaa olla. Kukin meistä yrittää selviytyä tässä aikuisten Oikean Elämän roolileikissä kuten parhaiten taitaa, ja minä selviän parhaiten niin, että keskityn kaikkeen tähän hyvään mitä minulla on, ja annan toisten ajatella mitä lystäävät. Ostin satasella hassun mekon ja tiedän, että minulla on taatusti parempi seksielämä kuin suurimmalla osalla vastaantulijoista. Ja aamuiksi on aina kahvia.