Kuukausittainen arkisto:syyskuu 2011

Myös mekon kanssa

Kävin lääkärissä, ja kuten etukäteen arvelin, sain sairaslomaa ja särkylääkereseptin. En minä varsinaisesti sitä sairaslomaa olisi tarvinnut, mutta enhän minä siitä kieltäytynytkään. Sekä luonne että työnkuva estivät.

Nämä uudet napit ovatkin aikamoisia. Ensinnäkin ne on pakko ottaa illalla, jotta suurin osa tajuntaan vaikuttavista sivuoireista jäisi kokematta. Toisekseen ne eivät varsinaisesti vie kipua pois, mutta siitä ei vain välitä. Kävin esimerkiksi lenkillä. Ihan sama että polvi paukkui ja nilkkaa poltti. Virkkaan ja kudon mielin määrin, ei vain kiinnosta että ranne rutisee ja olkapää paukkuu. Toisaalta meikkaaminen on aamulla työlästä, kun en oikein tiedä milloin kajal-kynä koskettaa luomea sopivasti, milloin kleopatrasti.

Ihan mukava sivuoire tuntuu olevan tämä henkinenkin tunnottomuus. Exän sekoilut ja uuden puolison ajoittaiset sopeutumisvaikeudet valuvat kuin vesi naapurin hanhen selästä. Eilen lapsi oksensi kesken lapsi-vanhempi  -kokkikerhon, ja hirmuisen häpeän sijasta totesin vain rauhallisesti että joskus tuo lapsi vain tekee noin tungettuaan suunsa liian täyteen ruokaa ja poistuin – selkä suorana.

Olen tainnut löytää aika hienon äidin pikku apulaisen.


Syötä kädestä ja paijaa

Toisaalla netissä mainittiin kirjoitusaiheiden puuttuessa olevan täysin sopivaa kirjoittaa hakusanoista, joilla blogiin on päädytty. Kokeillaan, vaikka luulen että saatatte yllättyä.

Blogin nimi 32 osumaa. Tuota noin, olisko kirjanmerkki tai sivumuisti jotain?

Tilkkupeitto kutomalla 2 osumaa. Helppoa! Valitsee hienot langat ja kutoo ainaoikealla ruudunmallisia paloja. Jos haluaa päästä helpolla, voi kutoa myös pitkiä usean ruudun kaistaleita. Sopii ensimmäiseksi isoksi käsityöksi tai aivojen tyhjennykseksi.

Miksi otsalohko kirvelee? No niin, aletaanko tässä päästä elämän suurten kysymysten äärelle? Jos kylmien juomien vähentäminen ei auta, pitää vain laittaa elämä kuntoon niin että mikään ei ressaa eikä ahista.

Everything went better than ..expected? Kyse on tästä meemiöstä. 

Minulla ei täysin pitävää ja aukotonta tietoa ole näiden synnystä, mutta veikkaisin että rage guy oli ennen sitä. Tarpeeksi monta kertaa kun pieni sarjakuva loppui että ffffffuuuuuuu, oli virkistävä ja huvittavaa todeta että välillä tosiaan menee vähän paremmin.

Rage guy -sarjikset ylipäänsä puhuttelevat minua kovasti. Kuka tahansa voi tehdä niitä, ja olen itsekin tehnyt muutaman. Niissä voi kuvata ongelman, yleensä vähäpätöisemmän kuin suuremman, ja tehdä siitä hauskan. Itseasiassa kuulostaa aikalailla tältä blogilta.

Jalan pituus kengän koko Mikäli on tarkoituksena esimerkiksi kutoa villasukat henkilölle jonka jalkaa ei pääse mittaamaan mutta jonka kengänkoko on tiedossa, saadaan jalkaterän pituus selville kertomalla koko kahdella, jakamalla sen kolmella ja sitten vähentämällä 1,5. Heleppoa! (Ja kärkikavennusten aloituskohta selviää, kun vähennät 1,5 sijasta 3.) En tiedä miksi se näin menee, mutta näin se menee. Testaa vaikka itseesi.

Kikkeli jäykistyy Niin, toisinaan sille käy niin. Kuulin kaverilta.

Kun mies on jatkuvasti pahantuulinen Tämä onkin visainen pulma. Silloin voi tietysti tarkistaa ruokintaa. Väheneekö kitinä, jos tarjotun oluen lämpötilaa lasketaan? Muista tarkistaa se ranteesi sisäpinnalle ennen pullon antamista! Jotkut myös haluavat pullonsa yksin, mutta toisille on tärkeää, että olet näkösällä. Pahantuulisuutta ja kiukuttelua voi myös lisätä se, jos mies pelkää hänelle kuuluvan kiintymyksen valuvan toisaalle. Muista vakuuttaa miehelle, että hän on sinulle hyvin tärkeä, vaikka elämääsi kuuluu muitakin ihmisiä. Muista tarjota tarpeeksi läheisyyttä ja syliä.

Mistä vetoa että saan sinut sanomaan violetti? Haha, tiedän tämän jutun.

-Lyödäänkö vetoa että saan sinut sanomaan violetti?

-Okei.

-Toista siis perässä: Punainen.

-Punainen.

-Sitten sano vihreä.

-Vihreä.

-Sitten sano oranssi.

-Oranssi.

-Hahaha! Sanoinhan että saan sut sanomaan oranssi!

-Ai miten niin, munhan piti sanoa violetti?!

 

 

 

 

(Varoitus: Tällä konstilla voi saada kavereista entisiä kavereita.)

 

 

Kun seksi loppuu muutetaanko eri huoneeseen No jos jaksaa muuttaa eri huoneeseen monta kertaa viikossa tai jopa tykkää siitä, niin mikäs siinä sitten! Aikuisia ihmisiähän tässä ollaan.

Hakusanoilla tultiin blogiin Kappas vain, niin tehtiin.

 


..or maybe they want to irritate me?

Minulla olisi vähän avauduttavaa X-miehestä, jaksatteko kuunnella? Ei se mitään, avaudun silti. Sitä tapaamissopimusta ei ole edelleenkään, ja siitä johtuen on ruvennut tulemaan niin paljon sekaannuksia, että pyysin taas laittamaan tekstarin samalla viikolla, kun aikoo lapsia tavata. Luonnollisesti kaikki sekaannukset johtuvat X-miehestä itsestään, ja kiitos ihanan älypuhelimeni, pystyn sen osoittamaan varsin nopeasti. Yhtä luonnollisesti minkäänlaista pahoittelua väärinkäsitetyistä tapaamisajoista ei ole kuulunut. Ja ihan samalla logiikalla X-mies ei aio minkäänlaista viestiä laittaa, koska ”ei minun tarvitse” ja ”meillähän on jo melkein sopimus”. Saapa nähdä, vieläkö tässä oikeuteen joudun tapaamisten estämisestä.

Ehkä pääsisin helpoimmalla kun laatisin tapaamissopimuksen itse ja lähettäisin sen lastenvalvojalle vahvistettavaksi, mutta sen verran X-miestä tunnen, että tiedän siitä nousevan jumalattoman haloon. Että mitä, hänenkö ylitseen tässä näin yritetään kävellä! Että hänenkö oletetaan alistuvan tuollaiseen, että noin vaan sanellaan mitä hänen pitäisi tehdä ja milloin?! Että hänhän on sentään jo uusissa naimisissa, ei hän voi entistä akkaa tuolla tavalla totella! Että kyllähän hän sen sopparin laatii, tässä kun kerkiää vaan.

Mainittakoon nyt vielä, etta asia on ollut auki toukokuusta asti. Alan jo epäillä, että se on edelleen ensi toukokuussakin auki.

Katsokaa hauska video, jos ahdistaa. Niin minäkin teen. Tai järjen ääntä.


Mutkun ei

Kunpa minulle kuuluisi jotain kertomisen arvoista.


Suured koerad, väiksed koerad

Aika vistoa että kirjoittaa liikenneonnettomuuksista ja seuraavana päivänä todistaa sellaista. Tai no, liikennettä jo ohjattiin ja ensimmäiset ammattilaiset olivat paikalla. Palokunta leikkasi autoa auki ja ambulanssin miehistö hyssytteli kallioleikkauksen edessä seisovaa hysteerisesti huutavaa ehkä kolmivuotiasta pikkutyttöä. Kun sanon ”hysteerinen”, tarkoitan siis sillä tavalla järjen tuolla puolen olevaa, sellaista joka saa ohiajavan äitiautoilijan kaikki äidinvaistot räjähtämään läpi katon niin että pelkkä ohiajaminen oli todella työlästä, kun teki mieli siepata järkyttynyt pikkuinen syliin ja viedä se kotiin ja olla sille kiltti koko loppuelämän.

En voi sanoin kuvata miten toivon, että sillä pikkuisella on vielä äiti, joka sen voi tehdä, että onnettomuus lopulta kutistuu pelkäksi hataraksi muistoksi eikä elämänkäänteeksi, jonka jälkeen kaikki on toisin.

Toistan ehkä itseäni, mutta olkaa nyt saatana soikoon varovaisia siellä ulkona.

 


Olkaa varovaisia siellä ulkona

120 kilometriä päivittäin autonratissa saa harkitsemaan testamentin tekemistä, niin villiä meno moottoritiellä toisinaan on.

Eniten kakatti kun Saksan rekisterissä oleva auto ohitti minut aamuviideltä tyhjällä tiellä noin niinkuin ampumalla, kiilasi eteen, jarrutti, kävi luistelemassa pientareen puolella, palasi kaistalleen, ja ampaisi taas matkoihinsa.

Toiseksi eniten kakatti silloin kun olin juuri löytänyt kakatuksenvähentäjäkeinon numero uno, eli rekan perässä ajelun. Silloin takanani ajanut rekka, joka nuohosi peräpuskurissa kiinni ahdistavat parisenkymmentä kilometriä, lähti ohittamaan ja pitkällisen pinnistyksen jälkeen kiilasi minun ja edessäni ajaneen rekan väliin, vaikka siinä ei ihan rekalle sopivaa koloa ollutkaan.

Hävettävän vähän testamentattavaa olen kyllä kolmikymmenvuotisen eloni aikana kerryttänyt. Kaksi nuorinta lasta todennäköisesti pääsevät isänsä luo, ja koska lapsista ylipäänsä ei voi tehdä testamenttia, on esikoisen kohtalo sosiaaliviranomaisten käsissä. Toivottavasti kissat pääsevät esikoisen kanssa, sillä X-miehellä on omat kissat eikä Y-mies ole eläinihmisiä. Vai haluaako joku nimensä kissoja koskevaan lausekkeeseen?

Talosta osuuteni on niin vähäinen, että sillä on turha vaivata päätään, ja irtaimistossa ei ole muuta arvokasta kuin pari puulelua. Niistä lapset saavat tapella keskenään, ellei sitten joku pesänhoitajista katso aiheelliseksi niitä lapsilta kavaltaa. Jos täytyy orvoilta viedä kuolleen äidin säästelemät puulelut, niin silloin täytyy! Auto alkaa olla iäkkäänpuoleinen, ja siihen on tulossa tonnin remppa, joten siitä on perikunnalle enemmän riesaa kuin hyötyä. Henkivakuutus on olemassa työpaikan puolesta, ja koska minkäänlaista laillista sitoumusta ei Y-mieheen ole, ne rahat  taitavat mennä lapsille. Oikeuden määräämä holhooja hassaa esikoisen osan, ja X-mies nuorempien.

Jäljelle jää enää blogi ja muutamat kirjoitukset. Olisi vinkeää jättää salasanat ja oikeudet teksteihin jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle, mutta enpä ole koskaan kuullut sellaista tehtävän. Eli nekin vain katoavat. Lapset unohtavat nopeasti, Y-mieskin aikanaan, ja eiköhän hiekkaiseen rinteeseen istuttamani omenapuukin lahoa parissakymmenessä vuodessa.

Se oli sitten sen pituinen se.