Ensimmäiset pakkaset

Kiitos kaikille osanotosta.

Muistan sellaisen ajan kun lapset olivat pieniä ja ihmiset sanoivat että ne kasvavat niin nopeasti, että nauti nyt kun ovat vielä käsissäsi, enkä vaan voinut ymmärtää, että niinhän se on. Nyt kun kukaan roiku jalassa tai ulvo vessan oven takana ikäväänsä, ymmärrän.

Nyt on tullut ihan toisenlainen ymmärrys ihmisen elämän kaareen. Syntymäänsä ja kuolemaansa ei voi paljoa vaikuttaa, mutta siinä välissä pääsee muutaman kerran itse päättämään. Aina niistä päätöksistä ei kyllä seuraa sitä, mitä piti.

Koko isän suku jäi ilmeisesti perintöriitojen takia minulle vieraaksi, enkä muista että olisin tavannut muita kuin isän serkun. Nyt kun katselin ensimmäistä kertaa valokuvia isästä nuorena ja sisartensa kanssa, aloin nähdä omat kasvoni ihan eri tavalla. On minussa selvästi enemmän äidin sukua, mutta siellä täällä on kyllä häivähdys myös isän puolen piirteitä.

Vanhojen kuvien seasta löytyi monta mielikuvitusta kutkuttavaa otosta, joiden takana ei ollut mitään tietoja, hyvänä esimerkkinä nämä viisi nuorta miestä ja pikkutyttö. Toivottavasti tämänkin kuvan tarina saadaan vielä selville.

Advertisement

Kaunis, lämmin syksy

Tuossa viikko sitten oli opiskelujen lomassa niin pitkä viikonloppu, että pakkasin osan lapsista ja itseni autoon ja läksimme katsomaan isääni, jonka kunto oli kovasti huonontunut kesän aikana. Oli dementiaa ja jonkinlaista lihassairautta, josta ei vielä ollut täyttä varmuutta. Samana päivänä kun saavuimme, äiti käytti isää lääkärissä hangitysvaikeuksien takia, ja lääkäri päätti että nyt pitää jäädä osastolle yöksi. Kävin kuitenkin illalla vielä moikkaamassa, enkä ollut ihan varma tiesikö isä keitä me olimme vaikka juttelikin niitä näitä. Seuraavana päivänä isää ei enää saatu heräteltyä, ja matka vei keskussairaalaan. Sitä seuraavana päivänä isä sitten nukkui pois. Minä, äitini ja siskoni olimme paikalla.

 

Ja hammasta purraan

X-mies on taas kunnostautunut. Hän vaatii elatusapua pienemmäksi, koska uudesta suhteesta syntynyt lapsonen on nyt mennyt päiväkotiin eikä rouva saa kodinhoidontukea eikä kuulemma mitään muutakaan rahaa mistään, joten X-mies joutuu vastaamaan perheensä elatuksesta ihan ypösen yksin, eikä raha vain riitä enää entisille lapsille asti.

Toimitin tulo- ja menotietoni lastenvalvojalle, tai siis lähinnä menotietoni, koska päätöstä aikuisopintorahasta ei ole vielä tullut, ja olen vielä muutaman viikon ajan tuloton minäkin. Muutaman erikoiselta tuntuneen perheoloja koskeneen tiedustelun jälkeen hoksasin pyytää luettavakseni X-miehen sähköpostin, ja voi näljä mitä puppua siellä taas oli. Pahoittelin lastenvalvojalle että hän joutuu tämmöisiä asioita tökkimään, mutta hän lohdutti että se on hänelle vain työtä, minulla taas saattaa olla suhtautumista.

X-mies mm. pyysi ettei minun asumiskulujani otettaisi kokonaan huomioon, koska kuopus ja keskimmäinen jakavat huoneen ja Y-miehen lapsille on varattu oma huone tapaamisia varten (joo, jakavat huoneen koska tällä hetkellä talosta on kaksi huonetta kokonaan pois käytöstä vesivahingon takia, eikä todellakaan ole Y-miehen lapsilla täällä omaa huonetta, vaikkei asialla tämän kanssa taida edes olla mitään tekemistä).

X-mies pyysi myös, että minun menoissani otettaisiin huomioon että työskentelen toisen suuren suomalaisen kauppaketjun alaisuudessa, ja että saan kyseisen ryhmän ostoksista henkilökunta-alennusta, ja että elinkustannukseni ovat siksi matalammat kuin muilla.

Tapaamiskustannuksiksi hän oli sangen luovasti laittanut 150e/kk (matkoista n.20e/kk+peti ja puuro) ja työmatkakustannukset olivat ampaisseet kolmanneksen korkeammalle kuin mitä ne kuukausilippuhinnaston mukaan voivat olla.

Lastenvalvoja huomautti myös, että väite siitä että rouva saa mitään rahaa mistään koska on ulkomaalaistaustainen ja vasta menossa kielikurssille, ei voi olla totta – lastenvalvoja kun sattumoisin on aiemmin työskennellyt maahanmuuttajien kotouttamisen parissa.

Ällöräkänä pohjalla X-mies vaati lopussa että sopimukseen on kirjattava, että mikäli hän ottaa lapsia kesällä pidemmäksi aikaa, hänen ei tarvitse maksaa siltä kuulta elatusmaksua. Tyyppi vaatii samaa edelleen, vaikka minä olen pariin otteeseen ja nyt kaksi lastenvalvojaakin kertoneet, mikä se luonapitovähennys oikein on, ja että miksi se ei todellakaan ole mikään automaatio.

Lastenvalvojalta lähtiessäni olin niin pahalla tuulella, että juuri tilille saapuneilla elatusmaksuilla kävin ostamassa Y-miehelle sixpäckin ja itselleni kynsikoruja. Hähähää.

Tuolit ilmaan!

Tulin juuri elämäni ensimmäiseltä burleskitanssitunnilta ja oumaifakingaad, löysin sittenkin ohjatun liikunnan muodon joka sopii just mulle!

Autossa kotimatkalla juolahti mieleen jopa sopiva taiteilijanimi ja siihen sopivat asusteet. Ihanaa olla sopivasti kaheli aikuinen nainen! Ja opiskelija, jolla on aikaa!

Lapsille kerroin vain meneväni tanssitunnille. Kuopusta kiusaa jopa kynsilakan laittaminen, se on hänestä vähän epäilyttävää. Ajatus siitä että äiti menee nättien kynsiensä kanssa heiluttamaan peppua ja tissejä saisi varmasti aikaan spontaanin vatsalaukun tyhjentymisen.

On muuten ihanaa olla nainen, jolla on niin isot lapset, että voi itsekin harrastaa mitä huvittaa!

Se on synnynnäistä

Keskimmäinen harjoitteli englannin sanakokeisiin ja halusin vähän rehvastella, joten käskin lasta etsimään vaikeimman mahdollisen sanan kirjan sanastosta ja löin vetoa, että osaan sen.

– Pardon!

– Anteeksi kuinka?

– Pardon.

– Anteeksi?

– PARDON!

Sitten keskimmäinen hokasi mitä tapahtui ja ai että meitä nauratti.

Vähän lisää nauratti ihan hetken päästä kun kuopus ja haki oman kirjansa ja etsi sieltä vaikeimman mahdollisen sanan, mutta sanoi sen suomeksi.

-Suklaapallo.

– Ööööööööh, chockolate ball?

– Ähä ähä, ei ole ku badminton!

– Siis sulkapallo vai suklaapallo?

Voitin senkin vedon.