Vankilapako

Vaikea keksiä mitä kirjoittaisin eilisestä Sydän, sydämen paluukeikasta Wäiskissä. Iltaan mahtui sekä hienoja asioita että  pettymyksiä, joista suurimman tuotti oma selkä, joka ei sitten vaan kestänyt vaan pakotti istumaan kesken keikan ja aikaiselle kotimatkalle. Bändin linja tuntuu poikenneen vähän seesteisempään suuntaan, joka kyllä sopii selkävammaiselle tädille mainiosti. Tulevat keikat on jo merkitty kalenteriin.

Välirikko työkaverin kanssa vaikuttaa lastenhoitojärjestelyihin ikävällä tavalla. Melkoista arpomista ja palapelittelyä tämä tuntuu nykyään olevan; tällä kertaa esikoinen, joka kotiutui harrastuksesta vasta iltayhdeksältä, halusi jäädä kotiin ja saikin tahtonsa läpi (ollen kuitenkin naapurin valvonnassa), keskimmäinen meni kaverilleen (jonka kanssa on nyt sitten verisissä riidoissa) ja kuopus mahtui kaverille, jolla oli kyllä aamulla kiire kyläilemään. Että tämän rumban jaksaa suorittaa vapaaillan takia, ei viihteellä käymistä voi ottaa tavaksi. Mikä on tavallaan ihan hyväkin asia.