Matkani Puumalaan

Luulin että puumaksi tullaan vasta nelikymppisenä. Sitten lähikaupan poika, se hontelo hujoppi, ajeli irokeesin.

Yhtäkkiä huomasin että finninaama ja pottunokkahan luovat suorastaan jameshetfieldmäistä charmia. Hujoppiushan taas on positiivinen asia, nyt kun olen tottunut pitkän miehen kainalossa kulkemaan. Hontelous kyllä poistuu iän myötä! Iän, jota myyjäparalla ei taida olla varttivuosisataakaan.

No, niin kauan kuin pidän ajatukseni itselläni, en varmasti aiheuta mitään vahinkoa kenellekään. Ja ympäristö kiittää, kun suosin uskollisesti lähikauppaa.

Päivittäin.


2 responses to “Matkani Puumalaan

  • Nöpöstiina

    Keväällä täytin neljäkymmentä, ja puumapiirteet ovat alkaneet puskea esiin! Kamalinta on, kun omat pojat ovat 20 ja 18, ja välillä huomaa tuijottelevansa alta kaksvitosia… Hyi häpeä(n)! Mutta niinkuin sanoit, ei kai ne ”päiväunelmat” ketään haittaa, kun ne pitää oman päänsä sisällä 🙂 Täytyy vaan varoa, ettei käy niinkuin minulle alkuviikolla marketissa: haksahdin puhelinliittymäpoikien pauloihin, kun osasivat mukavasti flirttailla tämän tädin kanssa! No ei mitään vahinkoa, hyvät kaupat tein, ja sain hymyn naamalleni loppupäiväksi 🙂

  • Celia

    Vai että Puumalaan…? Ja kolmekymppisiäkös sinä vietit tässä taannoin? Kyllä se nyt niin vaan on, että sinulla on vielä pitkä matka Puumalaan. ;D

    Saa sitä lähikaupan kassapoikaa katsoa, mutta muista laskea vaihtorahat myös. 😉

    Hyvää uutta vuotta!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: