Urpoutumisesta

Riemastuttavaa uutta vuotta kaikille kahdelle jäljellä olevalle lukijalleni!

Otin vuoden vaihtumisen vastaan paljussa tähtitaivaan alla siskojeni kanssa, siskon mies ampui raketit ja skumppaakin oli. Jotta ei kuulostaisi liian idylliseltä, mainitaanpas myös sekin että skumppaa en kuskiuteni takia ottanut suullistakaan, vesi oli jo haaleaa ja siinä oli lillunut jo kahdeksan ihmistä ennen meitä, eli ei se niin puhdastakaan ollut. Siskon mies oli tottakai vähän maistissa ja niinpä raketeista kaksi tussahti siinä pihalla, yläilmoihin pääsemättä, aiheuttaen kauhua ja sekasortoa. Toisaalta ryskeen lakattua hämmästyneellä äänellä lausuttu ”She ei lähtenyt she keppi” jää taatusti perheen fraasihistoriaan.

Kotiin palattuani, hetken jo haaveiltuani kahdenkeskisestä viikonlopusta Y-miehen kanssa, tuli sitten tekstiviesti X-mieheltä, jossa hän hyvin lyhytsanaisesti peruutti tammikuun tapaamiset vedoten vaimonsa raskauteen. Lasten naama valahti niin surkeaksi, että yritin saada hänet ottamaan lapset vielä tänään alkavaan tapaamiseen, vaikka arvasin että turha vaiva on se.

Eikä siinä vielä kaikki. Toukokuusta asti jankattu elatusmaksujen tarkistus, joka lokakuussa näytti että X-miehen kuuluisi maksaa 350e/lapsi, onkin matkan varrella muuttunut nollasopimukseksi. Sain 20.12. tietää, että tammikuussa ei tule elatusmaksua eikä Kelan elatustukeakaan ihan sormia napsauttamalla saa, vaan siinä voi mennä viikkoja. X-mies lohdutti että sitä saa kyllä takautuvasti. Harmi vaan etteivät lapset syö takautuvasti.

Voi veronmaksajat, olen niin pahoillani. Sen lisäksi että X-mies katsoo että on ihan ok tulla lompakollenne tekemällä lisää lapsia vaikkei pysty huolehtimaan edellisistäkään, voisin vaikka vannoa että tämmöisistä hylkäämisistä saadaan näille aikaan jokin sellainen trauma, jonka hoito maksaa taas lisää mansikoita. Mutta saapahan iskä keskittyä uuteen perheeseensä ihan täpöllä, ehkäpä niitä uusia lapsia on kivempi katsella kuin näitä vanhoja.