Kuurilla taas

Anteeksi taas rakas blogini, että olen sinua laiminlyönyt. Nimimerkki Eimi rupesi ihan kyselemään kuulumisia, joten taitaa olla selityksen paikka. Eli miksi ei tule enää blogattua – Kootut selitykset:

1. En halua pitää mitään ihqublogia jossa vaan taivastellaan omaa onnellisuutta ja hyväosaisuutta,  joten eipä ole tullut sitten kirjoitettua mitään. Ei ketään oikeasti kiinnosta että jeejee,  mä tykkään koulunkäynnistä ja jeejee, mulla on ihanat ja fiksut lapset ja jeejee, mulla on maailman paras ja taitavin mies eikä mun tarvitse ikinä laskea kaupassa, riittääkö rahat. Hyvät blogikirjoitukset syntyivät hauskuudestaan huolimatta köyhyydestä ja kurjuudesta ja siitä hirveästä aavistuksesta, että asiat eivät ehkä koskaan parane.

2. Anonyymiys oli vapauttavaa, mutta se on jo lievästi sanottuna mennyttä. Kesällä olin saada sydärin kun keskimmäisen kaveri siteerasi blogitekstiäni. Oli googlettanut kissojemme nimiä ja padam, päätynyt tänne. Äitini löysi tänne jo monta vuotta sitten hakusanalla ’työkaveri’, lisäksi X-mies etsii täältä siteerattavaa lastensuojeluviranomaisille ja lastenvalvojalle. Kovin montaa sutkausta ei jäljelle jää, jos jutut haluaa edellä mainitulle yleisölle siivota.

3. Nykyään pääsen ulos ja puhumaan ihan oikeille ihmisille. Kun lapset olivat vaipoissa ja minä autoton kotiäiti syrjäisessä lähiössä, se ei ollut niin itsestään selvää.

4. Tekniikan kehitys on vienyt siihen, etten avaa läppäriä edes joka kuukausi, eikä kännykällä jaksa tehdä kuin fb-päivityksiä.

5. Lapset kasvoivat isoksi. Neljävuotias on vähän eläväisempi ja materiaaliksi soveltuvampi otus kuin 12-vuotias.

Mutta jos nyt joku jaksaa silti kiinnostua mitä nykyisin puuhailen, niin opiskeluun kuuluva työharjoittelu vie ikävän paljon aikaa ja energiaa ottaen huomioon, että siitä maksetaan 3.5e päivässä. Työ on puuduttavaa ja konemaista, ja virheen tekeminen voi tehdä tyhjäksi tutkimusryhmän puolen vuoden työn.
Iltaisin katselen lasten kanssa Netflixiä ja komentelen tekemään kotitöitä. Tänään yksi teki ruoan, toinen laittoi tiskipöydän kuntoon ja kolmas viikkasi pyykit – minulle ei jäänyt mitään!

Öisin kihnutan Y-miehen mittavaa vartta vasten syvästi tyytyväisenä kaikkeen. Y-mies kihnuttaa takaisin, ja yhtä lailla syvän tyytyväisyyden vallassa.

Joskus suunnittelen kissanpennun hankkimista, joskus taas retkeä kauppaan jossa on iso valikoima Ben&Jerry-jäätelöitä. Sen suurempaa en tarvitse.


Kaikki mitä toivon on kissan kakka

Pitkän hiljaisen kauden jälkeen tapahtuu taas. Työt jatkuvat vielä yhden kierron, mutta kas, koulukin alkoi! Torstaina menin kiltisti kouluun, vaikka olin aamulla päässyt kuudelta töistä. Päässä pörisi ja vähän oksetti, muuten meni hyvin. Ensi viikolla koulu jää väliin, ja vähän kyllä nolottaa kun opettajat sanovat ettei se haittaa, kun työkokemus on kuitenkin niin tärkeää. Jjjust.

Sitten täällä sairastaa Saima. Perjantaina käytin sitä päivystyksessä kakistelun ja yökinnän takia, mutta mitään ei löytynyt, paitsi mahasta möykky. Saatiin se kotiin seurantaan, ja kakistelu jäikin pois ja reipas se on, mutta koska pissiä eikä kakkia ole tullut, mennään tänään uudestaan suolitukoksen pelossa.

Esikoinen on tässä sivussa asustellut Oulun rautatieasemalla isohko elin otsassaan odottelemassa kuusi tuntia myöhästynyttä junaa. Oho hups, sanoo VR.

Ja ihan siltä varalta ettei stressiä olisi tarpeeksi, kuopus meni eilen kaverille yöksi ja sitten sen kaverin äiti soitti mulle puolilta öin ihan kännissä et hei, lähettäiskö baariin. No, en lähtenyt.

Y-mies on äitinsä kanssa mökillä vielä viikon, ja kaiken taustalla jyskyttää ikävä ja puute. Aika näljää on taas kaikki.


Ikävä

Muistatteko Ankeron 700e maksaneen virtsaummen, jonka ajattelin olevan ihan kelpo hinta siitä että saadaan pitää kolli vielä kymmenen vuotta?

No vituiks män sekin suunnitelma. Y-mies oli lähdössä iltavuoron jälkeen nukkumaan teeveen nyrkkeilyottelun äärestä, kun kuuli kissojen tappelevan pihalla. Ne nahistelevat toisinaan. Nyt kuulosti kuitenkin vähän isommalta nahinalta kuin yleensä, joten mies laittoi pihavalot päälle ja meni katsomaan. Siinä vaiheessa kuului enää rytinää puskasta, ja Ankero makasi hengetönnä keskellä pihaa.

Purujäljestä päätellen kyseessä oli ilves. Onneksi asialla oli asiansa osaava ilves, Ankero oli muuten täysin vahingoittumaton.

Nyt se lepää haudassa talon lähellä, ajotien varressa, että voi jatkossakin olla vastassa koulusta palaavia lapsia. Lapset eivät vielä edes tiedä, kun ovat kesälomalla kuka missäkin.

Miten voikin olla näin surku yhden tavallisen kissanretaleen takia!

image


Joskus ne viedään

Liian aikaisin kirjoittelin tuosta rahareikärallista, ei se ohi ollut. Se upouusi tiskikone oli ihan hanurista, ja nyt meillä on toinen upouusi tiskikone. Takuuseen se meni, mutta vaivaa siitä oli.

Meistä tuli muuten sellaisia omakotiasujia, jotka eivät voi pitää autoa katoksessa, koska siellä on rikkinäinen hella, rikkinäinen pesukone ja peräti kaksi rikkinäistä tiskikonetta! Tottakai ne näkyvät tiellekin asti kaikkien ohikulkijoiden ihailtavaksi. Noh, muiden lapset leikkivät kauppaa elitarvikepakkausten kanssa, meillä voi leikkiä kodinkonekauppaa.

Liian aikaisin väitin sitäkin, että lapsilla on leirillä kivaa. Kuopus piti hakea kahdeksi yöksi viikon leiriltä kotiin vatsataudin ja ankaran vitutuksen vuoksi. Telttakavereiksi oli sattunut ääliöitä, joita lapsi sapekkaasti ryöpytti yrjöämisen lomassa. Loppuleiriksi pääsi toiseen telttaan, joka oli varmasti hyvä ratkaisu kaikkien kannalta. En edes jaksanut lätistä siitä miten tärkeää on tulla toimeen kaikkien kanssa, kun halusin vain penskan pois jaloista. Sanon vaan että kolmivuorokesätyö, fy fan.


Tittidii!

Oho, tuli juhannus!  Olkoon se itsekullekin yli kymmenasteinen ja vähäsateinen.

Meillä oli erikoinen tilanne tuossa toukokuun lopulla. Autoni mysteerinen merkkivalo johti jonkinlaisen tiivisteen vaihtoon, noin 450e. Sitten Y-miehen rengasrahina johti jonkin palan vaihtoon, n. 600e. Samalla huomattiin että joku anturikin oli hajonnut, noin 400e. Sitten pyykkikone sanoi että minä en enää pese jos ette korjaa nukkasuodatinta, ja sen korjaaminen olisi ollut kalliimpaa kuin uusi pesukone, joten uusi pesukone 400e. Samalla reissulla autoni sai slaagin ja jätti tienposkeen. Hinaus vakuutukseen, joku mäntä 400e.

Kylmä hiki otsalla yritettiin vitsailla että mikähän hajoaa seuraavaksi, ehhehe, ja kahden päivän päästä jo pitkään kiukutellut tiskikone välkytti koko valoarsenaalia eikä enää käynnistynyt. Uusi kone 500e. Ja samalla viikolla Y-miehen auton perushuollossa huomattiin 1000 e:n vika.

Nyt kun on mennyt jo kaksi viikkoa ilman uutta rahareikää, uskaltaa tästä jo kertoa. Ehkä se jotakuta naurattaakin. Olen paiskinut ällöttävän likaista ja hikistä kolmivuorokesätyötä oksennukseen asti (I shit you not, kun nukkuu kolmessa vuorokaudessa viisi tuntia, tulee oksennus työvuoron jälkeen!) ja haaveillut sellaisista ripsenpidennyksistä, mutta eka palkka meni luottokorttilaskuun. Toisaalta se oli vajaan kahden viikon palkka ja kattoi sen kokonaan, joten voi hyvin olla että tälle kesälle ne säihkysilmät tienaan, vaikka tarkoitus on pistää kaikki liikenevä jemmaan kolmatta opiskeluvuotta varten, jolloin saankin vain opintora-hahaa 250e/kk.

Ja jos muuta kuulumista olette vaille, niin Y-miehen tyttärenpoika lähti konttaamaan juuri 6kk täytettyään, nousee pystyyn ja kävelee puita pitkin, joka on IHME ja KÄSITTÄMÄTTÖMYYS. Kaveri ei myöskään vierasta ollenkaan, mikä on yhtä suuri IHME ja KÄSITTÄMÄTTÖMYYS. Täällä kun nämä kaksi nuorempaa ovat lötkötelleet miltei 9-kuisiksi, ja keskimmäinen pelkäsi vieraita vielä 5-vuotiaana.

Vaan eipä pelkää enää. Tälle kesälle ovat olleet leireillä ja sukulaisissa enemmän kuin kotona, että minä saan rauhassa yrittää toipumista työvuorojen välillä, ja hauskaa noilla on ollut.

Lopuksi vielä ultimate-haircuttia: Y-miehen pitkätukkahevaripäivät jäivät taa. Vein kampaajalle Rob Trujillon ja takaisin sain James Hetfieldin! Kyllähän minä tiesin että blondi se oikeasti on, mutta kyllä siinä piti uudelleen tutustua, niin iso ero entiseen oli. Mutta en valita, komea ja ihana tuo on, oli tukka millainen vain ♡


Kääntöpaikalla

Keskimmäisen kaverit ovat ehkä maailman parhaita.

Varoittelin jo viime vuonna että nyt ei välttis enää kaverisynttäreitä järjestetä, koska [pitkä lista omanapaista kitinää]. Tänä vuonna niitä kuitenkin pyydeltiin, mutta päätin pysyä lujana, mikä olikin näin laiskalle helppoa. Keskimmäinen rutisi kovasti kotona ja taisipa rutista kavereillekin, sillä perjantaina lapsen kaveri soitti ja kysyi, sopiiko jos he järjestävät yllätysjuhlat. Noh, koska sain neuvoteltua roolikseni pelkän kaupassa käynnin ja juhlakalun hetkellisen poisviennin, asia sopi mainiosti.

Säädetyn ajan lähestyessä, muka tavallisen viikkosiivouksen jälkeen keskimmäinen hyppäsi autoon kanssani ja kävimme muka tyhjentämässä venettä vesisateen takia. Sillä välin viisi tyttöä, jotka oli ninjasti tuotu talon lähelle mutta näkymättömiin, ryntäsivät talolle, pistivät pöydän koreaksi ja asettuivat odottamaan.

Kun sitten palasimme ja YLLÄTYYYYS oli huudettu, keskimmäinen jähmettyi ja punastui punastumistaan. Yllätys oli ollut täydellinen, ei ollut aavistanut minkäänlaista juonintaa!

Mukavat juhlat niillä taisi olla. Vetäydyin hetken juteltuani karkkikulhon kanssa lueskelemaan ja havahduin vasta, kun viimeistä vietiin.

Ne kasvaa, ne kasvaa sittenkin!


Edes yksi

Erinomaisen hauskaa vappua kaikille! Omat  suunnitelmani heittivät juuri häränpyppyä, kun yksi neuvotteli itsensä poikakaverille, toinen muuten vaan kaverille ja kolmas ilmoitti et joutuu muuten olemaan töissä. Eipä tässä grillausta ja munkinpaistoa ihmeempiä olis ollutkaan, mut äh. Kaukana on nuoruuden riehat.

Esikoiselle pukkaa jo dementiaakin. Oli lähdössä kymmeneksi kouluun ja tuli pihalta hämmentyneenä takaisin: pyörän pentele oli kadonnut!  Siinä sitten raaviskeltiin päätämme ja oltiin kovin kummissamme ettei keskimmäisen tuliterä 400 euron pyörä ollut kelvannut, mutta esikoisen vaihdevikainen halpisromu kyllä. Kun sitten autolla vein tyttären bussille, oli pyörä nätisti bussipysäkillä odottelemassa. Lapsiraasu on siis yhden kerran kävellyt bussilta kotiin ihan turhaan! Voitte vaan arvata sitä voimasanojen vuolasta virtaa, joka asiainlaidan paljastuttua ilmoille purskahti!

Ja juuri saamani tiedon mukaan viimeinenkin perheenjäsen menee tänään kaverille yöksi. Onneksi minulle jää sentään Netflix.


Murusia

Torstaina, kun pääsiäissuunnitelmia udeltiin, rehvastelin viettäväni koko pääsiäisen miehen kanssa sängyssä koska lapset ovat kaikki poissa kotoa.

Pitkänäperjantaina sitten miehen kihti oli niin pahana ettei mikään liikehdintä tullut kysymykseen ja meille tuotiin yksi terhakka kappale lapsenlapsia hoitoon.

Jotenkin tuntuu että tässä on ehkä hypätty jonkin elämänvaiheen yli kokonaan.


Etanaalin penaali

Arvatkaa tekeekö mieli lukea orgaanista kemiaa? No eipä ei. Onneksi on blogi. Voi rapistella tietokoneella ja näyttää kauhean tärkeältä vaikka oikeasti vain louskuttaa virtuaalileukoja ja sanoo lalalala laaaaaa!

Mitään kauhean mielenkiintoista ei taaskaan (vieläkään, edelleenkään) kuulu. Lapset ovat terveitä ja fiksuja ja kaiken lisäksi vielä filmaattisia, yksi niistä esiintyi pahisroolissa pikkiriikkisessä leffaproduktiossa ja tuli palkituksi rainan parhaana näyttelijänä. Y-mies hakee miehekkäällä tyylillä uutta työtä ja sanoo että se saa mut, joka eniten maksaa – ja korotuksia tehdään. Naistyylisesti minä olisin hakenut uutta työtä tyylillä maksakaa nyt jotain jos edes kelpaan teille, mutta onneksi Y-mies ei ole niin höhlä. Kauhean rakastuneita me ollaan edelleen, oikeasti hävettää vähäsen olla näin hullaantunut hitto soikoon omaan mieheensä. Mutta kätevää tämä on, jos illalla hotsittaa jotain (tai keskellä päivää vaikka), niin ei tartte kauhean kauas lähteä hotsitusten hoitoon.

Minäkin sain sitten kesätyötä. En tätä uutta koulutusta vastaavaa vielä, mutta tässä paikassa on myös labra, johon varmaan saattaisin päästä sitten ensi vuonna työharjoitteluun ja sitä kautta sitten ensi kesänä oman alan kesätöihin. Jos nyt kelpaan – ja miksipä oikeastaan en kelpaisi. Opiskelut menevät hienosti ja työmotivaatio on kohdallaan. Elämänkokemustakin on sen verran että olen osannut pysyä erossa aikamoisessa käymistilassa olevista ihmissuhdesotkuista tuossa luokassa.

Haluatte varmaan kuulla niistä lisää? No niin minä arvelinkin, juorut ovat sentään aina juoruja. Luokka koostuu siis sekä yläasteelta tulleista, lukion käyneistä, muun ammatin opiskelleista ja nyt ammattia vaihtavista nuorista aikuisista (minä olen lähinnä tätä ryhmää) sekä yhdestä jo reilusti vanhemmasta naisesta, mokomasta onnenmyyrästä, joka sai vakuutusyhtiön maksaman uudelleenkoulutuksen. Melkeinpä me kaikki inhoamme toisiamme tällä hetkellä.

Tämä vanhin nainen ärsyttää ihan kaikkia, koska on niin sydämellinen iholle liimautuja ja lääppijä, että tekee mieli kuoria iho irti taas yhden luvattoman sivelyn ja halauksen jäljiltä  ja upottautua happokylpyyn. Hän rakastaa kaikkia ehdottomasti ja kuulisi mielellään, miten juuri sinun viikonloppusi meni ja miltä sinusta tuntuu juuri nyt.

Klusteri tavanomaisia yläasteelta tulleita teinityttöjä ärsyttää kaikkia muita paitsi toisiaan, koska ovat niin tyypillisiä 16-vuotiaita, vähän pihalla ja kiinnostuneita kaikesta muusta kuin opiskelusta.

Luokan viralliset sluibailijatytöt eivät puhu toisilleen, koska halveksivat toisiaan niin kovasti. Toinen on muslimi ja toinen sellainen iloluonteinen, mutta molempien kiinnostus opiskeluun on pakkasen puolella ja poissaoloja kertyy.

Äänekäs myöhästelijä on aina myöhässä ja pitää melua itsestään, ja juuri kun vaikuttaa ettei se mitään mistään tajua, selviää että kyllä se tajuaa, sillä on vain just nyt muuta mielessä.

Virallinen Valopää luulee olevansa kaikista älykkäin, mutta ei itse tajua miten väärin ymmärtää asioita. Aina kun joku kysyy opettajalta miten joku juttu menikään, alkaa Virallinen Valopää selittää miten arvelee asian olevan – ja yleensä vähintäänkin päin honkia. Valopää on ruvennut saamaan huolestuttavia huutamista ja sättimistä sisältäviä kiukunpuuskia, ja pelkään että hän saa pian Kilipään tittelin. Jos joku meistä tulee aseen kanssa koululle, niin tämä.

Sitten on vielä kaikinpuolin kiva ja mukava tyttö ja ärsyttävä minähän tiedän kaiken paremmin mutta enpä nyt viitsi asiaa sinulle selittää -tyyppi, eikä unohdeta olen oikeastaan liian fiksu tänne, mutta minusta on niin mukava selittää näitä asioita niille, jotka apua pyytävät, että ihan mieluusti olen täällä sen aikaa kun pyrin lääkikseen -tyttö.

Itseäni en tietenkään osaa kovin hyvin luokitella, mutta veikkaanpa olevani se, joka luulee pystyvänsä luokittelemaan muut vaikka ei oikeasti tiedä niiden elämästä yhtään mitään eikä vaivaudu edes ottamaan selvää -tyttö.

 


Kiitos kaloista

Kesken aamukahvin kuulin laukauksen pihalta. Kun vielä ihmettelin, kuului toinenkin. Ikkunasta vilkaisu paljasti, että lähinaapuriksi tituleeraamani vanha hevosherra on nyt poistunut keskuudestamme.

Kyllä täällä maalla on… erilaista.