Tittidii!

Oho, tuli juhannus!  Olkoon se itsekullekin yli kymmenasteinen ja vähäsateinen.

Meillä oli erikoinen tilanne tuossa toukokuun lopulla. Autoni mysteerinen merkkivalo johti jonkinlaisen tiivisteen vaihtoon, noin 450e. Sitten Y-miehen rengasrahina johti jonkin palan vaihtoon, n. 600e. Samalla huomattiin että joku anturikin oli hajonnut, noin 400e. Sitten pyykkikone sanoi että minä en enää pese jos ette korjaa nukkasuodatinta, ja sen korjaaminen olisi ollut kalliimpaa kuin uusi pesukone, joten uusi pesukone 400e. Samalla reissulla autoni sai slaagin ja jätti tienposkeen. Hinaus vakuutukseen, joku mäntä 400e.

Kylmä hiki otsalla yritettiin vitsailla että mikähän hajoaa seuraavaksi, ehhehe, ja kahden päivän päästä jo pitkään kiukutellut tiskikone välkytti koko valoarsenaalia eikä enää käynnistynyt. Uusi kone 500e. Ja samalla viikolla Y-miehen auton perushuollossa huomattiin 1000 e:n vika.

Nyt kun on mennyt jo kaksi viikkoa ilman uutta rahareikää, uskaltaa tästä jo kertoa. Ehkä se jotakuta naurattaakin. Olen paiskinut ällöttävän likaista ja hikistä kolmivuorokesätyötä oksennukseen asti (I shit you not, kun nukkuu kolmessa vuorokaudessa viisi tuntia, tulee oksennus työvuoron jälkeen!) ja haaveillut sellaisista ripsenpidennyksistä, mutta eka palkka meni luottokorttilaskuun. Toisaalta se oli vajaan kahden viikon palkka ja kattoi sen kokonaan, joten voi hyvin olla että tälle kesälle ne säihkysilmät tienaan, vaikka tarkoitus on pistää kaikki liikenevä jemmaan kolmatta opiskeluvuotta varten, jolloin saankin vain opintora-hahaa 250e/kk.

Ja jos muuta kuulumista olette vaille, niin Y-miehen tyttärenpoika lähti konttaamaan juuri 6kk täytettyään, nousee pystyyn ja kävelee puita pitkin, joka on IHME ja KÄSITTÄMÄTTÖMYYS. Kaveri ei myöskään vierasta ollenkaan, mikä on yhtä suuri IHME ja KÄSITTÄMÄTTÖMYYS. Täällä kun nämä kaksi nuorempaa ovat lötkötelleet miltei 9-kuisiksi, ja keskimmäinen pelkäsi vieraita vielä 5-vuotiaana.

Vaan eipä pelkää enää. Tälle kesälle ovat olleet leireillä ja sukulaisissa enemmän kuin kotona, että minä saan rauhassa yrittää toipumista työvuorojen välillä, ja hauskaa noilla on ollut.

Lopuksi vielä ultimate-haircuttia: Y-miehen pitkätukkahevaripäivät jäivät taa. Vein kampaajalle Rob Trujillon ja takaisin sain James Hetfieldin! Kyllähän minä tiesin että blondi se oikeasti on, mutta kyllä siinä piti uudelleen tutustua, niin iso ero entiseen oli. Mutta en valita, komea ja ihana tuo on, oli tukka millainen vain ♡

Advertisement

Murusia

Torstaina, kun pääsiäissuunnitelmia udeltiin, rehvastelin viettäväni koko pääsiäisen miehen kanssa sängyssä koska lapset ovat kaikki poissa kotoa.

Pitkänäperjantaina sitten miehen kihti oli niin pahana ettei mikään liikehdintä tullut kysymykseen ja meille tuotiin yksi terhakka kappale lapsenlapsia hoitoon.

Jotenkin tuntuu että tässä on ehkä hypätty jonkin elämänvaiheen yli kokonaan.

Hän on täällä tänään

Allekirjoitusta odotellessa

Y-miehen esikoinen EI VIELÄKÄÄN ole synnyttänyt. Mä en kestä! Mä haluan mummitella!

Sitten kevyttä asiaa. Havahduin tänä aamuna siihen, että vaatekaapin se hylly, jolla pidän hameita ja housuja, oli ihan hameiden valtaama. Kaikki housut hameiden kanssa käytetettäviä legginssejä lukuunottamatta ovat painuneet hyllyn pohjalle, enkä tosiaan kuollakseni muista milloin olisin viimeksi käyttänyt housuja julkisesti. Ottaen huomioon että elämässäni oli varsin pitkä aika kun en edes omistanut hametta, on tämä aika jännää. Toki osansa voi olla silläkin että joskus täälläkin mainostamani painonlasku ensin pysähtyi ja sitten kääntyi nousuun, enkä haluaisi ostaa läskivaatteita ”kun mä kuitenkin taas sit laihdun” (as if!), mutta sitäkin enemmän veikkaisin tässä olevan nyt taas jotain identiteetin uudelleenrakentumista käynnissä. Kunnollisia korkokenkiä olen metsästänyt ihan urakalla jo pitkään, ja kun Kenkä-Marskissa sitten oli peräti kahdet jotka sopivat jalkaan, ostin molemmat. Toiset ovat punaista nahkaa ja niissä on iso nappi, toiset ovat mustaa satiinia ja niissä on läähätyttävä pompadour-korko. Kuvia en laita, koska jotenkin vähän hävettää.

AI NIIN! En ole muistanut kertoa täällä ultimate hair cut -uutistani! Pari kuukautta sitten, vähän sen jälkeen kun olin aloittanut burleskin ja todennut että hikoilen päänahastani kuin sika ja että iso tukkamöykky tuntuu estävän tiettyjä liikeratoja, otin sakset käteen ja poikkaisin rastatukkani. Perhe selvitti tukkaa haarukan kanssa koko seuraavan viikon, ja nyt minulla on taas normaali naistentukka. Väri on oikeastaan ihan kiva tumma ruskea tämmöisenäänkin, yksittäisiä harmaita, edelleen taipuisa ja nyt jostain universumin oikusta myös kihara. Välillä pääsee alistunut huokaisu kun tajuan että nyt näytän ihan tavalliselta kolmikymppiseltä tanakalta ämmältä, rastatukka kun antoi alastomanakin viestiä siitä että hei, mä oon sit erilainen muori. Iloisempiakin huokaisuja pääsee mm. suihkussa (juokseva vesi päänahalla!) ja tukkaa kammatessa (hiusharja tuntuu kymmeniltä pieniltä hierovilta sormilta). Välillä tekisi mieli värjätä, mutta pelkään vähän olevani niin laiska, että juurikasvu saisi minut repimään – hiuksiani.

Kamalan huonoa huumoria, anteeksi, mutta päänsärkyni. Edellisessä postauksessa kehuin miten kivaa opiskelu on, mutta sitten kuvioihin tuli tasapainovakio K sekä kulmakerroin k, ja tämä päänsärky saapui niiden mukana. Vähän saatan ehkä olla niistä jo hajulla, mutta ensikohtaaminen aiheutti melkein itkupotkuraivarin, kun en tajunnut mitä pitää ottaa mistä ja miksi ja kaikki yhtälöratkaisusäännötkin ovat lukion jälkeen liuenneet mielestä. Yritän pitää mielessä että ensikohtaaminen konsentraation ja massaprosenttisuuden kanssa oli ihan samanlainen, ja nyt me morjestellaan päivittäin ja ne taipuvat tahtooni kuin säyseät koiranpennut. Kehittymistä odotellessa.

Kukkameri

Ah, aikuisopiskelu. Kertaakaan en ole katunut, vaikka tulikin tehtyä dramaattinen elämänmuutos. Perjantaina käväisin työpaikalla moikkaamassa Y-miestä ison esimiespöytänsä takana, ja tyhjäkatseiset zombiet joita kollegoiksikin kutsutaan, pöly ja möykkä tuntuivat jo melkein pelottavilta. Nyt pitäisikin laittaa jo kesätyöpaikkahakemuksia, ellen sitten halua urheilla kesääni juurikin tuolla. Haluanko? Tjaa, voisihan se olla kivaakin, kun tietäisi melko isolla varmuudella, että se on sitten viimeisiä kertoja. Sitäpaitsi jylhä ja jyhkeä Y-mies ison esimiespöytänsä takana on aika stimuloiva näky!

Haluatteko kuulla parisuhteesta? Ei se mitään, X-mies varmaan haluaa, joten: Joka päivä olen kiitollinen niistä sattumien ketjusta, jotka johtivat siihen, että päädyin yksiin tuon ihmisen kanssa. Kevättalven tapahtumien jälkeen elo on ollut niin nolon onnellista, etten kehtaa edes kertoa. Rännien tyhjentäminenkin lehdistä, neulasista ja löllöstä katon reunalla keikkuen oli nautinnollista, kun sitä sain tehdä yhdessä oman kullan kanssa. Tiedän, kuulostan ihan aivottomalta! Mutta mua ei haittaa!

Itse asiassa keskimmäinenkin toistelee jupisten silloin tällöin, että olen ihan aivoton. Onneksi olen jo yhden esimurrosikäisen kasvattanut, joten tiedän suurinpiirtein, kuinka reagoida, kun lapsi onkin yhtäkkiä sitä mieltä että äiti on NIIIIIN NOLO. Lapsi mm. sähisi minua olemaan hiljaa, kun puhuin Y-miehen esikoisen kanssa imetyksestä ja mainitsin RINNAT. Poloinen ei olisi varmastikaan voinut nolostua enempää, vaikka olisin riuhtaissut paidan pois ja iskenyt näytekappaleen keskelle sohvapöytää. On se kyllä kumma, miten tuollaiselle 11-vuotiaalle kehittyy kyky nähdä jotain arveluttavaa, noloa ja hävettävää ihan kaikessa, mikä jollain tavalla saattaa ehkä liipata läheltäkään ihmisen lisääntymistä. Yritäpäs kertoa esimerkiksi HPV-rokotteesta ihmiselle, joka meinaa kuolla noloudesta kun pelkät asiasanat mainitaan.

Y-miehen esikoinen on muuten edelleen yhtenä kappaleena. Raskaus ei ole mennyt ihan ongelmitta, sillä vauva ei ole kasvanut sitä tahtia kuin olisi pitänyt kasvaa, mutta on nyt lopussa ottanut kiitettävää spurttia. Laskettu aika oli tällä viikolla, joten kynsiä syödään aika monessa perheessä suvun uusinta jäsentä odotellessa. Itse olen joutunut hillitsemään itseäni ihan urakalla etten ostaisi kaikkea pientä ja suloista, sillä tiedän millaiset määrät toisille pieneksi jäänyttä tavaraa ihan kaikille, mutta erityisesti ensimmäisensä odottajille vyörytetään. Peikkopöksyjen edessä itsehillintäni petti täysin, ja ihan vain nopea myssy piti kutaista kun löytyi niin pehmoista ja Y-miehen esikoisen värisilmää miellyttävää lankaa. Ja ai niin, se torkkupeitto, mutta sanoin kyllä ettei sitä ole pakko ottaa vastaan. Ottivat silti, sillä metallimusiikin ystävinä ovat huomanneet ettei tummasävyisiä vauvavarusteita ole kovin helppoa löytää. Allaolevassa postauksessa on jo sen jälkeistä tilkkupeittoa, ja ensi viikolla pääsenkin aloittamaan jo seuraavaa.

Niin, sanoinhan minä että aikuisopiskelu on ihanaa!

 

 

Viisi vaikutusta

Kuopus käytti eilen mielenkiintoista sanavalintaa; kaveri kuulema pillahti nauruun, kun huomasi välipalamandariinin muussantuneen koulureppuunsa. Olen tässä sitten mietiskellyt pillahtamiselle muita uusia käyttökohteita sen itkun tilalle, jossa keralla sitä perinteisesti käytetään.

Tänään esimerkiksi pillahdin siivoamaan lasten huonetta. Tarkoitus oli katsoa Walking Deadia ja virkata tilkkupeittoa siskontytölle, mutta niinpä vain huomasin kiskovani loputonta määrää sukkia ja alkkareita sängyn alta ja lelulaatikoista ja kirjahyllyistä. Niitä suorastaan pillahteli joka paikasta!

Ja koska nyt on tämä Ameriikan ihmejuhla Halloween lähestymässä, pillahdin krääsähyllyllä ostamaan pääkallokynttilöitä. Myyjä varoitti minua laittamasta niitä takanreunalle, sillä ne saattaisivat lämmön takia pillahtaa litkuksi.

Tänään sain myös pidellä kuukauden vanhaa vauvaa sylissäni, mutta emme kumpikaan pillahtaneet mihinkään, emme itkuun emmekä vauvakuumeeseen. Y-miehen tyttären esikoinen syntyy näinä päivinä ja sitä kyllä odotellaan, mutta käsi sydämellä voin vannoa, et nyt mieluummin opiskelen, lueskelen kirjoja ja katselen elokuvia ja virkkaan tilkkupeittoja mieluummin kuin hoivailisin taas yötä päivää yhtä kuolasuuta.

Virkkuukoukussa

Koska sairasloma ja tylsyys, käsitöiden esittelyä. Kaakelimallien mietintä sai aikaan näitä tilkkuja.

Yhdessä niistä tuli esikoiselle peitto.

Koska pinkkiä ja sinistä jäi niin paljon ja löysin edullisen virkkausmallikirjan halpalaarista, sai keskimmäinen oman peiton. Tässä kätevää oli se, että yhdistin jokaisen tähden peittoon saman tien langan päätellen, joten kun viimeinen pala valmistui, oli peittokin valmis.

Ja nyt sitten aloitin tuhmustelun. Syksyllä syntyvälle tytärpuolen vauvalle ei kuulema saisi tehdä vielä mitään, joten sanotaan että tässä on nyt työn alla kokeilua pienemmällä mittakaavalla – sellaisella vauvanpeiton kokoisella.

Voi olla ettei tästä oikeasti tulekaan mitään, koska kuviot on aika työlästä kohdistaa kunnolla. Mutta mielessä on kyllä rutosti uusiakin ideoita! Tiedän! Kuulostaa tylsältä ja keski-ikäiseltä!

!! :-D !!

Ja sitten taas Jotain Ihan Muuta. MINUSTA TULEE MUMMOPUOLI!