Pahoittelen kuvissa näkyvää epäjärjestystä ja remonttihenkisyyttä. Kuten näette, täällä maalla kaikki saa olla vähän vinksin vonksin ja heikun keikun, ja se on ihan hyvä niin.
Yksi kissa ei osallistunut ulkokuvauksiin, koska lepäili sisällä. Ehkä näki unta soturikissoista, ehkä ei.
Eiköhän jätetä aasinsillat ja mennä suoraan kuumimpiin uutisiin:
1) Y-mies kosi, ja me mennään NAIMISIIN!
2) Päätettiin pitkän harkinnan jälkeen ottaa kaksi kissanpentua, ja nyt meillä on KOLME KISSANPENTUA!
3) Taloa koskenut riitajuttu on saatu sovittua, ja korvaukset ovat jo tilillä!
Vähemmän kuumiin uutisiin kuulunevat kuopuksen ja keskimmäisen silmälasit, joista X-mies ei tietenkään maksanut penniäkään, koska hänen mielestään ne ovat ”normaalikulu ”, joka on laskettu elatusapuun, jota hän ei kylläkään tällä hetkellä voi maksaa, koska uusi perhe.
Pelkkä bubbling under -uutinen voisi olla huhu siitä, että nykyinen työharjoittelupaikkani joka teettää minulla ihan kohtuuttomasti töitä, olisi järjestämässä minulle rahatyötä. Sanotaanko että en ihan pidättele henkeäni odotellessani tiedon varmistumista.
Kesätyöpaikan etsiminen tulisi joka tapauksessa aloittaa nyt, ja pistää kädet kyynärpäitä myöten ristiin jotta saisin oman alan työpaikan. Se lyhentäisi opiskeluaikaani ja luonnollisesti kohentaisi talouttani, joka alkaa olla ikävän kuiva, ja tulee kuivumaan vielä entisestään.
Ja ne häät! Vielä en osaa milloin ja minkälaiset, mutta lupaan että kerron heti kun asiat alkavat loksahdella kohdilleen.
Lopuksi kuvia pikkukisseistä. Voikaa hyvin!
Pitkän hiljaisen kauden jälkeen tapahtuu taas. Työt jatkuvat vielä yhden kierron, mutta kas, koulukin alkoi! Torstaina menin kiltisti kouluun, vaikka olin aamulla päässyt kuudelta töistä. Päässä pörisi ja vähän oksetti, muuten meni hyvin. Ensi viikolla koulu jää väliin, ja vähän kyllä nolottaa kun opettajat sanovat ettei se haittaa, kun työkokemus on kuitenkin niin tärkeää. Jjjust.
Sitten täällä sairastaa Saima. Perjantaina käytin sitä päivystyksessä kakistelun ja yökinnän takia, mutta mitään ei löytynyt, paitsi mahasta möykky. Saatiin se kotiin seurantaan, ja kakistelu jäikin pois ja reipas se on, mutta koska pissiä eikä kakkia ole tullut, mennään tänään uudestaan suolitukoksen pelossa.
Esikoinen on tässä sivussa asustellut Oulun rautatieasemalla isohko elin otsassaan odottelemassa kuusi tuntia myöhästynyttä junaa. Oho hups, sanoo VR.
Ja ihan siltä varalta ettei stressiä olisi tarpeeksi, kuopus meni eilen kaverille yöksi ja sitten sen kaverin äiti soitti mulle puolilta öin ihan kännissä et hei, lähettäiskö baariin. No, en lähtenyt.
Y-mies on äitinsä kanssa mökillä vielä viikon, ja kaiken taustalla jyskyttää ikävä ja puute. Aika näljää on taas kaikki.
Viikon sisällä olen pessyt käsistäni sekä tamperelaisen punkkarin että Ankeron verta. Tapaukset eivät onneksi liity toisiinsa.
Ankero, tuo mahtava möllikolli sairastui virtsaumpeen ja kävi kriittisessä kunnossa ennen hämmästyttävän nopeaa toipumista. Hetken aikaa näytti siltä että kisuparka pitää ratkoa auki rakon huuhtelua varten eikä tulehtuneen ja turvonneen peniksen kohtalostakaan ollut varmuutta.
Oletteko muuten ikinä kertoneet perheellenne kissan mahdollisesta penisamputaatiosta? Sekä 43- että 9-vuotias mies reagoivat täsmälleen samalla tavalla: koko keho värähti, silmät suurenivat ja sieraimet laajenivat terävän sisäänhengityksen myötä.
Tiputus ja kipulääkitys rakon tyhjentämisen ja virtsatiehyen avaamisen jälkeen kuitenkin tepsi, ja veriarvot palautuivat nopeasti. Nyt sitten vain seuraillaan että kissa syö, juo ja pissii. Ja annetaan kauhea määrä pillereitä. Koko lysti kustansi yli 700e, mutta jos sillä saatiin varovaisestikin arvioiden kymmenen lisävuotta rakkaalle lemmikkille, niin se ja sama.
Potilas itse on hyväksynyt erikoiskohtelunsa ja näyttää jopa nauttivan siitä. Tänä aamuna esikoinen huomasi ettei Ankero ryhtynyt syömään ennenkuin esikoinen tiputti pipetillä jokaiseen nappulaan vähän vettä! Pakkojuottaminen virtsan laimentamiseksi ei todellakaan ole enää tarpeen.
Ai niin, esikoinen. Pitkäaikainen poikaystävänsä on pikkuhiljaa muuttamassa omaan kotiin kunhan saa sen remontoitua. Aaaaahh, mä niin arvaan minkälaista vääntöä täällä saadaan kohta käydä siitä, voiko tuloton alaikäinen muuttaa pois kotoa.
Sitten tuli se päivä, kun keskimmäinen, 11v. tulee vessasta kaasunaamari päässä ja hokee epätoivoisena ”Ne kakat lentää, kakat lentää!”
(Yleensä se on katsokaas kuopuksen homma siivota kissa kakat kissanhiekkalaatikosta, mutta tähän hätään ei kuopusta ollut saatavilla, joten nakki napsahti äärimmäisen haluttomalle keskimmäiselle. Hajun pelossa ja mielenosoituksellisuuden alleviivaamiseksi lapsi kiskaisi kaasunaamarin päähänsä, ja niin outoa kissankakan pytystä alas vetäminen hänelle oli, että kuivien palleroiden jääminen pyttyyn kellumaan johti yllämainittuun lauseeseen. )
Nuuh nuuh, kuka sä olet?
Apua, menin solmuun!
Tästä saat litsarin!
Mä niin ymmärrän, mulle kävin kans niin.
Kerta kiellon päälle. Ihan totta, kisuli on kyllä jo omassa uudessa kodissaan Y-miehen esikoisen luona, mutta nämä ovat sen viimeisen kuvaussession tulosta. Tämä oli niin kertakaikkisen mukava väliaikaisasukki, että Y-miehenkin sydämestä löytyi kissanpennun mentävä kolonen. Hän jopa lupasi että jos pennulla tulee kohtuuttoman vaikeaa Y-miehen esikoisen vanhan kissan kanssa, voi pentu tulla meille takaisin! Meillä on ollut niin imelän ällölutuisaa jo niin pitkään että luulin että seuraavalle kiintymyksen ja rakastuksen tasolle ei voi enää mennä, mutta tuon kommentinpa myötä mentiin!
Ja sitäpaitsi kävimme tänä aamuna läpi taloudellista tilannettamme niin tarkasti kuin ikinä mahdollista, ja rakastuin vielä vähän lisää kun toinen on niin näppärä laatimaan taulukoita ja lomakkeita ja sen sellaisia. Kävi ilmi että lainojen, bensan ja asumiskulujen jälkeen jää sittenkin vähän pelimerkkejä kouraan. Helpotti niin että hartioissa rutisi. Kehtaan sittenkin ostaa uuden ripsivärin eikä keskimmäisen pieneksi jäänyt toppatakki olekaan mikään katastrofi.
Nyt kun talousasiat eivät enää niin ahdista, saakin varmaan ahdistua terveysasioista. Esikoisella on vielä tällä viikolla EEG, kas kun pari pyörtymistä ja vapistelua viittaavat ikävästi epilepsiaan. Eivät kamalasti, mutta juuri sen verran että sekin vaihtoehto täytyy sulkea pois. Tutkimus on tällä viikolla, ja niihin kuuluu lapsen valvottaminen. Tiistaina siis nukkumaan vasta klo 23 (melko helppoa, vaikka esikoinen onkin hyvin iltauninen 15-vuotiaaksi) sekä herätys klo 03.00! Hyvän tähden, millä minä sen saan toteutumaan? Heräisin kyllä normaalitilanteessa töihin klo 04.20, mutta olenkin sairaslomalla toisen huolenaiheeni takia, joten herään vasta kuudelta ehtiäkseni itse omaan lääkäriin ennen lapsen EEG:tä. Ehkä tätä tilannetta täytyy ajatella kuten kissanpennun meille ottoa; onhan siitä vaivaa, mutta hauskat muistot siitä jää.
Omasta tilanteesta tiedän enemmän sitten keskiviikkona, mutta viimeksi kun tämä sama vaiva vaivasi, lääkäri sanoi että jos ei se nyt tokene, saat seuraavalla kerralla puukosta ranteeseen. Ei nyt ihan noilla sanoilla, mutta kuitenkin. Minä en halua puukkoa ranteeseen! Minä haluan toimivan ja kivuttoman ranteen ilman teräaseita! Kiitos.
Kissavauva lauantai-illan iloksi. Huomenna tämä jo viedäänkin omaan kotiin, joten kuvatkin lakkaavat. Pikkukisun kuvaaminen ei ole mitään helppoa hommaa, joten sitä ei jää ikävä. Mutta itse kissaa – mäarvasinettätässäkäy näin.
En nyt oikein tiedä että onko tämä hylätty, villi vai annettu meille, koska esikoisen kautta tuleva informaatio on kenties tarkoituksella sen verran sekavaa, mutta täällä tämä tämmöinen nyt on. Ainakin huomiseen. Tai ensi viikkoon. Tai mistä tuota tietää.
Te ette ehkä usko tätä, mutta parin vuoden jälkeen olen tavattavissa blogimiitissä, joka on tämän viikon perjantaina, en muista missä, mutta jossain Helsingissä. Ostakaa mulle kaljaa jos haluatte, sillä rahani ovat loppu.Yösijankin saatan tarvita, sillä vaikka lapsenlikat järjestyivät vaivatta, ei ole rahaa hotelliin eikä tuttuja jotka viettäisivät jo aloitettua kesälomaansa normaalisijoillaan radan varren asunnoissaan. Pahus.
Ja kertokaa mitä mä laitan päälle?! Pikkumustan, taasko? Sen saman jossa moikkasin Termostaattoria Tampereella, ja jonka kiskoin ylleni koska se on niin pahuksen paitulimaisen mukava? Se vaatii horosaappaat, ei niitä voi käyttää kesäkuussa! Vai sittenkin sen palleromaisen ruskeakuvioisen, joka on jo nuhjaantunut? Sitä valkoista en laita, sillä en ajatellut olla varovainen juuri silloin. Ehjiä housuja ei ole enää, ja sitäpaitsi ne kaikki lököttävät. Ne muut mustat mekot ovat ihan tylsiä ja monestikäytettyjä. Apua, nainen vaatehädässä, auttakaa!
Aha. Kuopus pyörähti tuossa vieressä kysymässä että saanko piirtää käteen tällä tussilla, näyttäen käsi hankalassa asennossa supertiukkaa spriitussia. Kielsin ehdottomasti, koska se lähtee käsistä vasta aikuisena, ja muistutin että nyt on kuules äiteen puolituntinen olla sosiaalinen, joten matkoihisi. Lapsi nielaisi, ja ehdin jo kääntyä takaisin ruudun puoleen ennenkuin tajusin pyytää näyttämään kädet. Jotka olivat ihan tussissa. Korjasin lausuntoani sen verran että kyllä se teini-ikään mennessä lähtee ja pyysin käyttämään tavallisia tusseja käsiin piirtämiseen.
– Ja nyt minä kävin poistamassa kissasta punkin. Äh, en minä taaskaan ehdi kirjoittaa. Kuunnelkaa musiikkia sitten.
Kolme kertaa ikuisuus 