Ja sitten työtä, työtä ja työtä. Tästä tulee kyllä työläin kesä ikinä. Kun nyt saan normaaliviikon tehtyä, teen sekä lauantaina että sunnuntaina 19h työpäivät (työ-lähesvuorokausi olisi kai sopivampi nimitys) ja badam, maanantai-aamuna taas klo 7 pitää olla tikkana paikalla. Itkeskelin asiaa jo Facebookissa, ja onneksi vanha koulukaveri asuu tässä työpaikan lähellä ja lupasi antaa sohvan käyttööni, että vältyn 52 minuutin työmatkalta. Niin että jos sua siellä nyt itkettää että yhyy, onpa kylmä kesälomasää, niin mene vaikka nokosille ja nauti. Minä lepäilen näillä näkymin vasta jouluna, jos ehdin silloinkaan. Marttyyr marttyyr marttyyr.
Kroonisesta väsymyksestä huolimatta jaksoin vähän puuhastella pihatöissäkin. Lammen rannassa kasvaa pari vuorimäntyä, ja naksin niitten versot lyhyemmiksi toiveissa matala ja tuuhea vuorimänty. Huomasin siinä lähellä nuoren tavismännyn ja naps naps, muotoilin sitäkin. Sitten näin lammen toisella puolella vähän isomman nuoren tavismännyn ja ajattelin että awww, näistähän tulee soma pari, ja eikun napsimaan. Kun olin hartaasti sitä naksutellut, naksutellut, naksutellut ja hakenut A-tikkaat ja naksutellut niittenkin päältä, saanut jännetupen tulehduksen, komean ihottuman käsivarsiin ja pihkaa muuten ihan hyvään t-paitaan, tajusin että en mitenkään pääse leikkaamaan latvaa enkä ylimpiä oksia. Kesken syvimmän tyrmistyksen omasta tyhmyydestäni puutarhanhoidollisesti suuntautunut puoliammattilaistuttu sattui soittamaan ja lohdutti tehneensä saman mokan pihakuusen kanssa. Nyt pitäisi sitten jaksaa kaataa koko risu tai antaa silmän tottua. Nnnnghhhh.
Kolme kertaa ikuisuus 
Vastaa