Kuurilla taas

Anteeksi taas rakas blogini, että olen sinua laiminlyönyt. Nimimerkki Eimi rupesi ihan kyselemään kuulumisia, joten taitaa olla selityksen paikka. Eli miksi ei tule enää blogattua – Kootut selitykset:

1. En halua pitää mitään ihqublogia jossa vaan taivastellaan omaa onnellisuutta ja hyväosaisuutta,  joten eipä ole tullut sitten kirjoitettua mitään. Ei ketään oikeasti kiinnosta että jeejee,  mä tykkään koulunkäynnistä ja jeejee, mulla on ihanat ja fiksut lapset ja jeejee, mulla on maailman paras ja taitavin mies eikä mun tarvitse ikinä laskea kaupassa, riittääkö rahat. Hyvät blogikirjoitukset syntyivät hauskuudestaan huolimatta köyhyydestä ja kurjuudesta ja siitä hirveästä aavistuksesta, että asiat eivät ehkä koskaan parane.

2. Anonyymiys oli vapauttavaa, mutta se on jo lievästi sanottuna mennyttä. Kesällä olin saada sydärin kun keskimmäisen kaveri siteerasi blogitekstiäni. Oli googlettanut kissojemme nimiä ja padam, päätynyt tänne. Äitini löysi tänne jo monta vuotta sitten hakusanalla ’työkaveri’, lisäksi X-mies etsii täältä siteerattavaa lastensuojeluviranomaisille ja lastenvalvojalle. Kovin montaa sutkausta ei jäljelle jää, jos jutut haluaa edellä mainitulle yleisölle siivota.

3. Nykyään pääsen ulos ja puhumaan ihan oikeille ihmisille. Kun lapset olivat vaipoissa ja minä autoton kotiäiti syrjäisessä lähiössä, se ei ollut niin itsestään selvää.

4. Tekniikan kehitys on vienyt siihen, etten avaa läppäriä edes joka kuukausi, eikä kännykällä jaksa tehdä kuin fb-päivityksiä.

5. Lapset kasvoivat isoksi. Neljävuotias on vähän eläväisempi ja materiaaliksi soveltuvampi otus kuin 12-vuotias.

Mutta jos nyt joku jaksaa silti kiinnostua mitä nykyisin puuhailen, niin opiskeluun kuuluva työharjoittelu vie ikävän paljon aikaa ja energiaa ottaen huomioon, että siitä maksetaan 3.5e päivässä. Työ on puuduttavaa ja konemaista, ja virheen tekeminen voi tehdä tyhjäksi tutkimusryhmän puolen vuoden työn.
Iltaisin katselen lasten kanssa Netflixiä ja komentelen tekemään kotitöitä. Tänään yksi teki ruoan, toinen laittoi tiskipöydän kuntoon ja kolmas viikkasi pyykit – minulle ei jäänyt mitään!

Öisin kihnutan Y-miehen mittavaa vartta vasten syvästi tyytyväisenä kaikkeen. Y-mies kihnuttaa takaisin, ja yhtä lailla syvän tyytyväisyyden vallassa.

Joskus suunnittelen kissanpennun hankkimista, joskus taas retkeä kauppaan jossa on iso valikoima Ben&Jerry-jäätelöitä. Sen suurempaa en tarvitse.

Mainokset

2 responses to “Kuurilla taas

  • Tiina

    Tykkään, vaikka se on blogin hiljentänytkin.

    Meidän pitäisi kyllä joskus onnistua ulkoilemaan samalla paikkakunnalla samaan aikaan ilman että kukaan on justiinsa sairastunut tai muuta vastoinkäymistä!

  • HannaHoo

    No news is good news. Blogiasi olen alusta asti seurannut, ja välillä oli itku lähellä itsellä, kun sinulla oli tiukkaa. Olisin niin halunnut auttaa, ihailin taitoasi iloita pienistäkin valonpailkahduksista ja vaikka elämä nyt hymyileekin, ainakin toisella suupielellä, tuo taito on tallella. Lapset, kissat, kumppani ja koti. Mitä sitä muuta tarvitsee. Kiitos kun jaoit kanssamme kappaleen matkaa, päivityksiä arjen elosta luen mielelläni edelleenkin.

    HannaHoo

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: