Kaikki mitä toivon on kissan kakka

Pitkän hiljaisen kauden jälkeen tapahtuu taas. Työt jatkuvat vielä yhden kierron, mutta kas, koulukin alkoi! Torstaina menin kiltisti kouluun, vaikka olin aamulla päässyt kuudelta töistä. Päässä pörisi ja vähän oksetti, muuten meni hyvin. Ensi viikolla koulu jää väliin, ja vähän kyllä nolottaa kun opettajat sanovat ettei se haittaa, kun työkokemus on kuitenkin niin tärkeää. Jjjust.

Sitten täällä sairastaa Saima. Perjantaina käytin sitä päivystyksessä kakistelun ja yökinnän takia, mutta mitään ei löytynyt, paitsi mahasta möykky. Saatiin se kotiin seurantaan, ja kakistelu jäikin pois ja reipas se on, mutta koska pissiä eikä kakkia ole tullut, mennään tänään uudestaan suolitukoksen pelossa.

Esikoinen on tässä sivussa asustellut Oulun rautatieasemalla isohko elin otsassaan odottelemassa kuusi tuntia myöhästynyttä junaa. Oho hups, sanoo VR.

Ja ihan siltä varalta ettei stressiä olisi tarpeeksi, kuopus meni eilen kaverille yöksi ja sitten sen kaverin äiti soitti mulle puolilta öin ihan kännissä et hei, lähettäiskö baariin. No, en lähtenyt.

Y-mies on äitinsä kanssa mökillä vielä viikon, ja kaiken taustalla jyskyttää ikävä ja puute. Aika näljää on taas kaikki.

Mainokset

3 responses to “Kaikki mitä toivon on kissan kakka

  • Anniina

    Hei! Luin sitten kerta rysäyksellä kaikki sun tekstit kun tänne eksyin. Voin kertoa et pelastit todella mun päiväni! Oon korviani myöten täynnä pullamössö onnellisuus rakkaus jne blogeja. Sun kirjoittamisesta tulee aidompi kuva. Kiitos!

  • Eimi

    Tällä kissankakalla on nyt menty kohta parisen kuukautta… käyn nimittäin aina välillä tsekkaamassa vanhaa lempiblogiani.

    Aijai se oli mahtavaa luettavaa edellisen avioliiton aikoihin, mutta ilmeisesti eksän kuuluminen lukijakuntaan kipsasi koko homman? Ainakin se rehevä. elämänmakuinen rehellisyys katosi ja tekstit muuttuivat jotenkin epäaidoiksi ja anteeksi – vähän kuin eksälle suunnatuiksi… toisaalta niin inhimillistä ja ymmärrettävää, mutta vääjäämättä lukijoita etäännyttävää.

    Tällä kissankakalla on nyt menty parisen kuukautta 😀 Pitäisiköhän alkaa luovuttaa ja uskoa, että entinen lempiblogi on todellakin kuihtumaan päin…

    Mutta voisitko kuitenkin edes vielä yhden kerran kertoa meille uskollisille lukijoillesi, blogiasi alusta lähtien seuranneille, mitä sinulle itsellesi nykyisin kuuluu? Olisi TOSI KIVA kuulla ennen kuin kyynel silmäkulmassa poistan tämän linkin kirjanmerkeistäni.

    Joka tapauksessa, tsemppiä ja menestystä elämääsi – olet mahtava nainen!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: