Aikaisin keväällä

Hotellivaraus -check!

Keikkaliput – check!

Mekko – check!

Huulipuna – check!

Nyt olisi kaikki valmista pikaisesti päätettyä, mutta silti kauan kaivattua ”mennään toiseen kaupunkiin yöksi ja etsiydytään kuuntelemaan jotain bändiä jota ei ole ikinä ennen” -viikonloppua varten. Ainoa asia joka voisi tämän enää kaataa olisi oma vakava sairastuminen, lapsen vakava sairastuminen tai X-miehen känkkäränkkä. Noista vain viimeistä on ollut ilmassa.

Viikko sitten lapset olivat olleet kanssani jo kuukauden yhteen putkeen tapaamatta isäänsä, ja sitäkin edelsi reilun kuukauden tapaamistauko.  Exälään syntyi taas vauva, ja silloin vanhat lapset ovat vähän jäissä, etteivät häiritse. Lapset olivat siis sekä ikävissään että innokkaita näkemään tuoreinta sisarustaan.

Sitten onneton keskimmäinen erehtyi soittamaan isälleen ja kysymään että eihän haittaa, että on nuha – haluten arvatenkin kuulla että ”Ei tietenkään, rakas lapseni, olen kaivannut sinua niin etteivät satunnaiset niistämiset minua pelota!”. No, X-mies sanoi että vähän tässä mietin ja soitan kohta uudestaan – ja soitti kohta uudestaan ja sanoi että parempi ettette nyt tule. Sitten minulle tuli tekstiviesti, jossa X-mies kertoi keskimmäisen soittaneen että on kipeä ja lapsi haluaa jättää tämän viikonlopun tapaamisen väliin, mutta hänen puolestaan lapset saavat tulla ensi viikonloppuna, jos vain sopii.

Minä yritin selittää että lapsi ei kyllä varsinaisesti ole kipeä kun on käynyt koulussa ja harrastuksessakin koulupäivän päätteeksi, mutta X-mies intti että kyllä se on, ja he eivät halua sairastuttaa vauvaa turhan takia. Pyysin häntä itseään ilmoittamaan kuopukselle, jonka X-mies tekikin sillä seurauksella, että kuopus pillahti itkuun ja on rähissyt koko viikon. Yritin tarjota lapsia tapaamiseen seuraavanakin päivänä, jolloin keskimmäinen kävi kaverisynttäreilläkin tapaamisen peruunnuttua, mutta ei, tämä käänteinen vakuutuslääkäri kyllä tiesi ettää lapsi on niin sairas että on suoranainen uhka uuden perheen hyvinvoinnille.

Kuopus olisi kyllä kelvannut tapaamiseen jos olisin vienyt hänet autolla 70 kilometrin päähän hakeakseni taas autolla seuraavana päivänä samasta paikasta, mutta koska minulla ei ollut mitään asiaa sinne suuntaan, en ihan viitsinyt ajaa 280 kilometriä pelkän X-miehen toiveen takia. Tarjosin kyllä mahdollisuutta tulla yksin bussissa matkustamista pelkäävää lasta vastaan tuohon viereiseen kaupunkiin josta lapset ovat viime aikoina bussilla Helsinkiin menneet, mutta eipä se kuopuksen tapaaminen sitten X-miestäkään niin pal hotsittanut.

Tänään pitäisi olla uusi yritys. Ihan vielä en ole laittanut lapsia pakkaamaan viikonloppureppua uuden peruuntumisen pelossa. Laskeskelin että viittä vaille 10-vuotias ja viittä vaille 12-vuotias kyllä pärjäävät varttia vaille 17-vuotiaan isosiskonsa ja tämän 18,5 -vuotiaan poikaystävän kanssa yhden yön, joten minun ei oikeastaan tarvitse stressata yhtään. Lapsille tottakai musertava pettymys jos tapaaminen taas peruuntuu, ja lasten pettymys toki vaikeuttaa minun elämääni ja arkeani kiukkuisten lasten muodossa – mutta mitä minä loppujen lopuksi voin tehdä?

Y-mies muuten varasi meille goddamn SVIITIN, jossa on goddamn POREAMME. Eivätkös asiantuntijat tosiaan neuvo vanhempia pitämään huolta omasta jaksamisestaan, että jaksavat olla parempia vanhempia? Mieluummin ajattelisin niin ja pidättelen tätä ajatusta että fuck this shit, vedän perseet olalle ja olen vähän aikaa ihminen enkä äiti.


2 responses to “Aikaisin keväällä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: