Allekirjoitusta odotellessa

Y-miehen esikoinen EI VIELÄKÄÄN ole synnyttänyt. Mä en kestä! Mä haluan mummitella!

Sitten kevyttä asiaa. Havahduin tänä aamuna siihen, että vaatekaapin se hylly, jolla pidän hameita ja housuja, oli ihan hameiden valtaama. Kaikki housut hameiden kanssa käytetettäviä legginssejä lukuunottamatta ovat painuneet hyllyn pohjalle, enkä tosiaan kuollakseni muista milloin olisin viimeksi käyttänyt housuja julkisesti. Ottaen huomioon että elämässäni oli varsin pitkä aika kun en edes omistanut hametta, on tämä aika jännää. Toki osansa voi olla silläkin että joskus täälläkin mainostamani painonlasku ensin pysähtyi ja sitten kääntyi nousuun, enkä haluaisi ostaa läskivaatteita ”kun mä kuitenkin taas sit laihdun” (as if!), mutta sitäkin enemmän veikkaisin tässä olevan nyt taas jotain identiteetin uudelleenrakentumista käynnissä. Kunnollisia korkokenkiä olen metsästänyt ihan urakalla jo pitkään, ja kun Kenkä-Marskissa sitten oli peräti kahdet jotka sopivat jalkaan, ostin molemmat. Toiset ovat punaista nahkaa ja niissä on iso nappi, toiset ovat mustaa satiinia ja niissä on läähätyttävä pompadour-korko. Kuvia en laita, koska jotenkin vähän hävettää.

AI NIIN! En ole muistanut kertoa täällä ultimate hair cut -uutistani! Pari kuukautta sitten, vähän sen jälkeen kun olin aloittanut burleskin ja todennut että hikoilen päänahastani kuin sika ja että iso tukkamöykky tuntuu estävän tiettyjä liikeratoja, otin sakset käteen ja poikkaisin rastatukkani. Perhe selvitti tukkaa haarukan kanssa koko seuraavan viikon, ja nyt minulla on taas normaali naistentukka. Väri on oikeastaan ihan kiva tumma ruskea tämmöisenäänkin, yksittäisiä harmaita, edelleen taipuisa ja nyt jostain universumin oikusta myös kihara. Välillä pääsee alistunut huokaisu kun tajuan että nyt näytän ihan tavalliselta kolmikymppiseltä tanakalta ämmältä, rastatukka kun antoi alastomanakin viestiä siitä että hei, mä oon sit erilainen muori. Iloisempiakin huokaisuja pääsee mm. suihkussa (juokseva vesi päänahalla!) ja tukkaa kammatessa (hiusharja tuntuu kymmeniltä pieniltä hierovilta sormilta). Välillä tekisi mieli värjätä, mutta pelkään vähän olevani niin laiska, että juurikasvu saisi minut repimään – hiuksiani.

Kamalan huonoa huumoria, anteeksi, mutta päänsärkyni. Edellisessä postauksessa kehuin miten kivaa opiskelu on, mutta sitten kuvioihin tuli tasapainovakio K sekä kulmakerroin k, ja tämä päänsärky saapui niiden mukana. Vähän saatan ehkä olla niistä jo hajulla, mutta ensikohtaaminen aiheutti melkein itkupotkuraivarin, kun en tajunnut mitä pitää ottaa mistä ja miksi ja kaikki yhtälöratkaisusäännötkin ovat lukion jälkeen liuenneet mielestä. Yritän pitää mielessä että ensikohtaaminen konsentraation ja massaprosenttisuuden kanssa oli ihan samanlainen, ja nyt me morjestellaan päivittäin ja ne taipuvat tahtooni kuin säyseät koiranpennut. Kehittymistä odotellessa.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: