Ensimmäiset pakkaset

Kiitos kaikille osanotosta.

Muistan sellaisen ajan kun lapset olivat pieniä ja ihmiset sanoivat että ne kasvavat niin nopeasti, että nauti nyt kun ovat vielä käsissäsi, enkä vaan voinut ymmärtää, että niinhän se on. Nyt kun kukaan roiku jalassa tai ulvo vessan oven takana ikäväänsä, ymmärrän.

Nyt on tullut ihan toisenlainen ymmärrys ihmisen elämän kaareen. Syntymäänsä ja kuolemaansa ei voi paljoa vaikuttaa, mutta siinä välissä pääsee muutaman kerran itse päättämään. Aina niistä päätöksistä ei kyllä seuraa sitä, mitä piti.

Koko isän suku jäi ilmeisesti perintöriitojen takia minulle vieraaksi, enkä muista että olisin tavannut muita kuin isän serkun. Nyt kun katselin ensimmäistä kertaa valokuvia isästä nuorena ja sisartensa kanssa, aloin nähdä omat kasvoni ihan eri tavalla. On minussa selvästi enemmän äidin sukua, mutta siellä täällä on kyllä häivähdys myös isän puolen piirteitä.

Vanhojen kuvien seasta löytyi monta mielikuvitusta kutkuttavaa otosta, joiden takana ei ollut mitään tietoja, hyvänä esimerkkinä nämä viisi nuorta miestä ja pikkutyttö. Toivottavasti tämänkin kuvan tarina saadaan vielä selville.

image


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: