Tuossa viikko sitten oli opiskelujen lomassa niin pitkä viikonloppu, että pakkasin osan lapsista ja itseni autoon ja läksimme katsomaan isääni, jonka kunto oli kovasti huonontunut kesän aikana. Oli dementiaa ja jonkinlaista lihassairautta, josta ei vielä ollut täyttä varmuutta. Samana päivänä kun saavuimme, äiti käytti isää lääkärissä hangitysvaikeuksien takia, ja lääkäri päätti että nyt pitää jäädä osastolle yöksi. Kävin kuitenkin illalla vielä moikkaamassa, enkä ollut ihan varma tiesikö isä keitä me olimme vaikka juttelikin niitä näitä. Seuraavana päivänä isää ei enää saatu heräteltyä, ja matka vei keskussairaalaan. Sitä seuraavana päivänä isä sitten nukkui pois. Minä, äitini ja siskoni olimme paikalla.
Kolme kertaa ikuisuus 
23 syyskuun, 2013 at 14:32
Osanottoni.
23 syyskuun, 2013 at 19:24
Osanottoni ja lämmin halaus.
Se on aina parempi (olosuhteisiin nähden), kun pystyy olemaan edes paikalla.
24 syyskuun, 2013 at 05:26
Osanottoni. Ehkä silti hyvä, että matka päättyi niin kivuttomasti ja nopeasti ja sinäkin olit paikalla saattamassa viimeiselle matkalle.
24 syyskuun, 2013 at 11:19
Osanottoni.
24 syyskuun, 2013 at 11:40
Osanottoni!
24 syyskuun, 2013 at 15:24
Voi, otan osaa!!! Lämmin halaus!
27 syyskuun, 2013 at 20:42
Ei ole sanoja, joilla lohduttaa. Osanottoni. Isää ikävä itselläni vieläkin, 17 vuoden jälkeen.