Saanko esitellä huumorintajuni kauneimman kukan; tielle asti näkyvä muovikrokotiili pihalammen rannalla. On muuten toimiva! Koiranulkoiluttajilta tai ratsastajilta ei ole vielä tullut palautetta, mutta allekirjoittanut ja jälkikasvunsa ovat hypähtäneet parikin kertaa.
Toinenkin piha- ja huumoriaiheinen juttu pitää kertoa. Katsokaas kun olen tuolta pohjoisesta kotoisin ja perustan nyt puutarhaa tänne lauhkeaan etelään, hankin ihan fiiliksissä omenapuille kaveriksi kirsikkapuun. Siis miettikää, kirsikoita! Miten ihanan ylellistä, ikioma kirsikkapuu! Kenellä on oma kirsikkapuu, häh, kenellä? Minulla, minulla on oma kirsikkapuu!
Työlään istutuksen jälkeen tarkistin liuskasta kirsikan lajiketta, että voin heti töissä leuhottaa vähän spesifisemmin. Mitä huomasinkaan? Kirsikan sijasta minulla onkin luumupuu.
No hei, kenellä on oma luumupuu?
Kolme kertaa ikuisuus 
24 toukokuun, 2013 at 15:29
Jees! Meillä on tontilla kaksi isoa puista tummaa karhua (ja pieni poikanen, mutta se ei näy kovin kauas). Arvatkaa kuinka moni on joelta käsin peljäästynyt kun iltahämärissä soutelevan tossa ja puskassa on ollut karhunnäköinen hahmo kököttämässä….
Ja kuule, saa sulla olla kirsikkaluumupuu, meillä on päärynäluumupuu. Miehen piti ostaa luumupuulle kaveri, jotta pölyttyisivät hyvin. Se oli ihan kummallisen näköinen ja kasvoi kovin kituliaasti. Sitten menin ehkä vuoden päästä tiiraamaan haalennutta lappua sen varresta ja siinä luki päärynä…. 🙂