Kun edellisen kerran päätin erota Y-miehestä, oli ystävänpäivän aatto. Tällä kertaa oli sen jälkeinen päivä. Jos tämä päivä nyt leimaantuikin ikuisen epäonnistumisen päiväksi, niin onneksi kyseessä oli sentään vain markkinamiesten luoma hapatuspäivä.
Toki on vielä mahdollista että päätökseni pyörrän, mutta jotenkin tämä musta silmä saa minut näkemään tilanteen aika kirkkaana.
Täällä on luvassa siis tästä lähtien asunnonhankintaa ja muutaman puuttuvan huonekalun kyselyä.
Kolme kertaa ikuisuus 
16 helmikuun, 2013 at 10:19
Ei helv.. jos on Y-miehen tekosia se musta silma, niin kirkkaasti karkuun vain! Hurjasti jaksamista ja voimia!
16 helmikuun, 2013 at 10:30
Joo, minustakin mustista silmista neuvotellaan/keskustellaan/ihmetellaan eri osoitteissa ihan turvallisuussyista. Kayta tata kirkasta hetkea hyvaksesi.
16 helmikuun, 2013 at 15:02
Voimi sulle, pysy päätkösessäsi. Yksi musta silmä on yksi liikaa.
16 helmikuun, 2013 at 17:18
Voi itku ja turaus…
Mutta ehdottomasti, eiköhän musta silmä kerro aika paljon siitä, mitä pitää tehdä ja mitä oletkin tehnyt. Te kuitenkin olette soutaneet ja huovanneet jo sen verran useasti, ettei kyse ole enää vain yhdestä riidasta tms.
Hirmu paljon voimia ja valonsäteitä sulle ja lapsille! ❤
16 helmikuun, 2013 at 21:18
VMP 😦 Koita hei jaksaa. Kerro jos tarttet jotain.
17 helmikuun, 2013 at 09:00
Fyysinen koskemattomuus on sellainen raja, että kun se ylitetetään, paluuta ei ole. Ilmoittele tännekinpäin jos tarvitset jotain.
17 helmikuun, 2013 at 10:59
Olen lukenut tätä blogia sen alusta lähtien. Jäin heti koukkuun elämänmakuiseen ja huikean rehelliseen ja sitä kautta koskettavaan tekstiin, vuoroin itkettävään, vuoroin kuoliaaksi naurattavaan. Tilanteet olivat silloinkin kinkkisiä mutta 3&ikuisuus handlasi ne.
Minusta blogin sävy muuttui väkinäiseksi ja epäaidoksi pian y-miehen astuttua kehiin. Tekstejä lukiessa tuli jatkuvasti tunne, että blogisti ei kerro asioista aivan kuin ne ovat. Myös hänen rehevä kirjoittajapersoonansa muuttui vaisuksi, jotenkin jopa apeaksi. Se paistoi läpi kaikista, näennäisen hilpeistäkin kirjoituksista. Tämä oli minusta menetys, sillä 3&ikuisuus oli kukoistuksensa päivinä huikean terävä ja humoristinen ympäristönsä havainnoitsija.
Ajattelin jo silloin ja varsinkin nyt ajattelen, että blogisti yritti väkisin vääntyä tilanteeseen, johon hän ei itsekään uskonut. Hän ei uskonut, vaan yritti uskotella, itselleen ja muille.
En tietenkään tiedä kaikkea blogistin tilanteesta – ja voi sanoa, että tiedän siitä harvinaisen vähän, niin oudon ympäripyöreitä ja korkeintaan vihjailevia postaukset ovat jo pitkään olleet – mutta se on varmaa, että kukaan ei saa lyödä! Nyt täytyy kerätä voimien rippeet ja tehdä johtopäätökset.
Olet blogisti vielä nuori ja ”pätö nainen”, viisas ja persoonallinen. Tahvo ei todellakaan kirjoita sellaisia tekstejä kuin sinä. Löydät varmasti vielä miehen, joka tajuaa erityislaatusi ja haluaa sinulle hyvää. Hakkaajien lupauksia paremmasta huomisesta ei kannata uskoa, se on ajan haaskausta. Hakkaajat eivä lopeta koskaan. Arvosta itseäsi, ansaitset parempaa!
Kaikkea hyvää sinne! Enkä voi kieltää, ettenkö kovastikin ikävöi sitä entistä 3&ikuisuus-bloggaria, joka kirjoitti elämästä aidosti, värikkäästi ja hurttia huumoria unohtamatta….
17 helmikuun, 2013 at 12:02
*hal*
17 helmikuun, 2013 at 18:14
Voi ei. Paljon paljon voimia uusien tuulien puhaltaessa ja kuten niin moni jo aiemminkin totesi, niin yhdessä mustassa silmässä on tarkalleen yksi musta silmä liikaa. Halirutistukset näin virtuaalimaailman kautta lähetettynä!
19 helmikuun, 2013 at 20:59
Voi jehna!
Hurjasti voimia ja jaksamista!
Olet selvinnyt monista jutuista tässä elämässä ja selviät myös tästä. Paljon lämpimiä ajatuksia ja tsemppiä. Y-mies ei ole sinua ansainnut.
20 helmikuun, 2013 at 13:57
Been there done that. Voimia.
20 helmikuun, 2013 at 21:22
Olen lukenut sun blogia iät ja ajat, mutten ole kommentoinut aikaisemmin. Mun mielestä sä olet vahva ihminen.
Voimia: olet kokenut jotain mitä kenenkään ei olisi pitänyt kokea ja että jaksat tehdä sinulle oikeat ratkaisut! Sä olet selviytyjä vaikka nyt voikin tuntua vaikealta ❤
22 helmikuun, 2013 at 19:49
Otan osaa. Ei sanat riitä kertomaan, miten v*tuttaa puolestasi.
22 helmikuun, 2013 at 23:20
-kummitus- sen sanoi. Yhdestä sonnasta toiseen. 😦
25 helmikuun, 2013 at 19:15
Itsekin olen pistänyt merkille, että blogin sävy on muuttunut viime aikoina: kiertelyä, vihjailua, jotenkin teennäistä tyyliä kauttaaltaan. En tiedä mitä kulissien takana on tapahtunut, mutta jos omassa elämässäkin olet joutunut muuttamaan persoonallisuutesi toista miellyttäväksi ja elämään jatkuvan peittelyn ja varautuneen hylkäämisen/pahoinpitelyn pelon alla, ei tuo parisuhde liene ihan sitä mitä voisi elämältä toivoa.
4 maaliskuun, 2013 at 22:36
Olen tosi pahoillani sun puolesta. En voi sanoa tai tehdä mitään, mikä sinua auttaisi, mutta muistan sua mun iltarukouksessani. Toivon sun elämääsi kaikkea hyvää!
11 maaliskuun, 2013 at 18:38
voih… ja mä niin toivoin, että sun risukasaas jaksais paistaa
mutta voimia tulevaan; sä oot vahva nainen ja huippumutsi!
t.tuntematon lukijasi