Pogot naamaan

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä käytin runsaasti nukkumiseen tarkoitettua aikaa parisuhdepulmien ratkomiseen, ja ah, mi onni, onnistuinkin saamaan asiat hyvälle tolalle. Kun vihdoin kävin nukkumaan, kello oli jo pelottavat 0.30, ja herätyskello herättämässä 4.15.

Nnnoh, ennen kuin ehdin vajota kunnolla uneen, tajusin vessasta kuuluvan jotain omituista. Lampsin paikalle, ja mitä näenkään? Esikoinen tökkii sormella umpiunessa keskellä vessaa seisovaa kuopusta – joka on ihan oksennuksen peitossa. Esikoinen palasi takaisin sänkyyn, kuopus heräsi ja oli kovin ihmeissään, minä taas riisuin lapsen, suihkutin, suihkutin lapsen yövaatteet, suihkutin lapsen tyynyliinan ja lakanan, heitin niiden lisäksi vielä tyynyn ja toisen sijauspatjan virkaa toimittaneen peiton pyykkiin, etsin uuden tyynyn ja tyynyliinan, lakanan ja asetin ne paikoilleen. Sitten hain lapselle vielä ämpärin mahdollista uusintayrjöä varten.

Melkein ehdin nukahtaa, kun lapsi oksensi taas. Kipitin huuhtomaan ämpärin ja antamaan lapselle juomaa.

Ihan en taaskaan nukahtanut, kun lapsi taas oksensi – ja ripuloi. Sänkyyn. Peitto säästyi taas kuin ihmeen kaupalla, joten otin lakanan ja heitin sen sellaisenaan pyykkiin, yököttelin pöksyjä, passitin lapsen taas suihkuun ja sijasin sängyn pyyhkeillä.

Ennen kuin ehdin nukahtaa, seuraavana vuorossa olikin oksennusämpärin huuhtominen, pöksyjen vaihto ja pelkkä käsisuihkulla suihkutus.

Sitten kellonsoittoon olikin enää kolme varttia aikaa, ja neuvoin lasta menemään pelkkää  oksentamistakin varten vessanpytylle ämpäri sylissä, koska äiti on nyt tooooosi väsynyt ja äidin pitää vähän nyt nukkua. Puristin silmiä kiinni ja yritin olla välittämättä yökkimisestä.

Kellon soidessa olin edelleen hereillä, ja lampsiessani vessaan näin jotain, jota yksikään äiti ei halua unettoman yön jälkeen nähdä. Vessan lattialle oli tullut vähän tavaraa, ja lapsi oli päättänyt siivota sen itse, että äitipolo saa nukkua. Siivousvälineenä hän käytti vessapaperia.

Nnnoh, siivosin vessan lattian tahmasta sekä nöyhdästä ja yritin olla oksentamatta, sillä haju oli aikamoinen. Siivosin myös lapsen, joka oli kyllä ihan siisti, mutta ihan hygienian nimissä. Sitten hyppäsinkin rattiin ja ajoin töihin, jossa olin epätavallisen puhelias siihen asti, että Y-mieheltä tuli tekstiviesti, jossa ilmoitti että keittiön kattoikkuna vuotaa ja että kaikki on sittenkin ihan huonosti.

Kysyn vaan, että missä vaiheessa tämä alkaa naurattaa?


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: