Aina ei mene asiat ihan niin kuin niitä petaa. Ajatelkaa nyt, jo muutaman kuukauden ajan Y-miehen lapset ovat olleet täällä silloin kun omani eivät ole, eikä päivänvalossa harjoitetuille äänekkäille harrastuksille ole ollut mahdollisuutta. Nyt sitten kaikki lapset halusivat ja pääsivät yökylään samana yönä, ja minun oli ihan tarkoitus viettää puolikas parisuhdevuorokausi. Varjelin yllätystä, pukeuduin asiaankuuluvasti ja hunajaisella äänellä oli tarkoitus puhelimitse tiedustella, että mitä mies haluaisi syödä lauantaina töistä tullessaan, lapset ovat poissa ja mahdollisuus kaikille herkuille mitä ikinä keksii toivoa.
Nnnoh, töissä olikin sitten kaaos, ja Y-mies äyski käyvänsä syömässä kotimatkalla koska menisi niin reilusti ylitöiksi. Kotiin hän tuli pahantuulisena, joi muutaman kaljan ja meni sanatta nukkumaan jo ennen yhdeksää. Hiivin hiljaa viereen, ja parin tunnin kuluttua Y-mies läksi sanatta alakertaan nukkumaan yskimiseni häritsemänä. Aamulla hän lähti taas ylitöihin ennen seitsemää. Minäkin nousin samalla, ja hoidin joululahjapaketoinnit ja pyykkihommat, ja en ollut edes pahoilla mielin.
Suurperheen äidille oma aika on melkeinpä vielä harvinaisempaa kuin parisuhdeaika, ja vaikka tästä ei tullut nyt takkia, niin tulipa oikein hienot kinttaat.
Kolme kertaa ikuisuus 
Vastaa