Kolme tuntia edellisestä

Eiköhän se nyt ole jo ihan virallista, etten pääse Tampereelle pikkujouluilemaan. Mieli olisi tehnyt, mutta ehkä Tampere ja Tampereen blogi-ihmiset ovat tavattavissa toistekin?

Koska olen yskäinen, on minulla ollut vähän aikaa myös netissä hyörimiseen ja asioiden ajatteluun. Yllätin eilen vähän perusteellisesti myös itseni, kun ryhdyin tivaamaan Y-mieheltä, miksi muka emme voisi tehdä yhteistäkin lasta. Sitten yllätyin vähän lisää, kun Y-mies ei tuskastunutkaan vaan ihan asiallisesti luetteli ne syyt, joiden takia ei tosiaankaan olisi järkevää ryhtyä enää siihen ansaan. Kyllä minä nyt taas järjellä muistan – mutta silti. Kuinkahan pitkällinen prosessi tästä oikein pitää tulla ennenkuin hyväksyn myös tunteen tasolla, että EI VAUVOJA ENÄÄ. Iän mukanaan tuoma peruuttamaton este kun on vielä ainakin kymmenen vuoden päässä.

Tietoisuuteeni saattettiin myös blogi nimeltä Puolikkaasta puolitoistakertaiseksi. Siinä ikäiseni mies on muutaman isäpuolivuoden jälkeen saamassa ensimmäistä biologista lasta, ja pohdiskelee erinomaisen hienosti asioita monelta kantilta. Itseasiassa kirjoittaja on tuttu ihan live-elämän puolelta, ja harmittelen että sain tietää blogista vasta nyt, kun kirjoittaja suunnittelee sen lopettamista lapsen syntymään. Olisi metkaa jos saisin omankin miehen kirjoittamaan jotain vastaavaa, olisi kutkuttavaa nähdä mitä hän nostaa päivästä esille ja mistä asioista vaikenee.

Nyt viimeaikoina verstaalta on kuulunut kovasti nikkaroinnin ääniä, mutta siitä mikä on työn alla, mies vaikenee sillä tavalla kutkuttavasti myhäillen. Entisessä elämässä kun en juurikaan syntymäpäivänä tullut noteeratuksi, on kihisyttävän hankalaa esittää ettenkö muka olisi tuskastuttavan utelias. Sen tiedän, että lahja sieltä on tulossa, ja että se liittyy käsityöharrastuksiini, ja että niitä ei ole Suomessa montaa, ja että siinä ei ole kampea, ja että sitä varten piti ostaa pylväsporakone. (On olemassa myöskin sellainen mahdollisuus, että pääasia oli pylväsporakoneen ostaminen, ja lahjan tekeminen oli vain siihen muka oikeuttava savuverho. Ihan sama!)

Säästäkin pitää varmaan jotain mainita, sillä se on mainitsemisen arvoinen. Lunta pöllyää ja tuuli ihan oikeasti vinkuu nurkissa, niin että kissat katselevat pää kallellaan. Sähköt olivat poikki vain tunnin verran, josta olen iloinen. Viime vuoden neljän päivän sähkökatko on vielä tuoreena mielessä, ja vaikka se tavallaan kivaa olikin, en sellaista kuitenkaan toivo ihan heti takaisin! Oikeastaan ihan kiva että tämä yskä oikeutti minut parin päivän sairaslomaan, ei olisi kivaa olla tien päällä juuri nyt. Huhtikuussa ostamani Corolla osoittautui todella sivutuuliherkäksi, ja jotenkin uskon että mahdollisuuteni selvitä hengissä tästäkin päivästä ovat paljon paremmat täällä kotona – ja olinpahan kerrankin vaatettamassa kouluun lähtevät lapset! Nämä olisivat ihan totta lähteneet ilman ulkohousuja ja kaulahuivia, ohuella pipolla ja olemattomilla sormikkailla! Aika kiristynyttä keskustelua käytiin, ennenkuin vaatetta oli mielestäni sopivasti.


2 responses to “Kolme tuntia edellisestä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: