Ihan surkea nimi

Ihan oli tarkoitukseni palata kirjoittamaan herttaisista sattumuksista lapsiperheen elämässä, mutta enpä nyt kerkeä.

Sattuipa nimittäin seuraavaa: X-mies kyseli, voisinko viedä lapset poikkeuksellisesti tapaamiseen jo perjantaina lauantain sijaan. Tovin mietittyäni ilmoitin, etten kyllä perjantaina työpäivän jälkeen jaksa viedä lapsia kuin lähikaupunkiin, mutta X-mieshän voisi tulla sinne bussilla vastaan ja nyt opettaa lapset kulkemaan bussilla, kuten joskus suunniteltiin.

X-mies ei vastannut.

Lasten puolesta suretti, kun isänsä kerrankin olisi heidät halunnut ylimääräiseksi yöksi, joten kehittelin suunnitelman, jossa voisin viedä lapset Helsinkiin asti ja jäädä sinne yöksi, keikan merkeissä. Keskiviikkona illalla kysyin käykö X-miehelle lasten nouto perjantaina Rautatieasemalta.

X-mies ei vastannut.

Torstaiaamuna lähetin uuden viestin, ja siihen X-mies vastasi että sopii hyvin. Varasin siis keikkalipun ja hotellihuoneen, hehkutin Facebookkiin ja tuuletin villisti. Vähän ennen kolmea X-mies sitten perui koko perjantain. Olin luonnollisesti asiasta hieman näreissäni, joten soitin ja kerroin, että olin ehtinyt hänen vahvistuksensa jälkeen tehdä itselleni sitovia varauksia, että jospa nyt kuitenkin mentäisiin sen aamulla sovitun mukaan. Ei muuten mennä, sanoi X-mies. Ei hän kuulemma ollut voinut aamulla tietää, mitä perjantai-iltana tekee, ja koska hänelläkin oli illalle uusi varaus, tulisi minun perua omani, koska hän ei mikään lapsenvahti ole. Että minun on, vittu, ihan turha kuvitella, vittu, että hän ottaa lapsia että minä pääsen riekkumaan, että olin tuomassa lapsia vain siksi että pääsisin itse ryyppäämään.

Yritin toki selittää useaan otteeseen että kyllä, minulla on nyt meno, mutta lapset eivät siis siksi ole tulossa aikaisemmin, vaan itse pyysit heitä aikaisemmin ja minä järjestin menoni, jotta voisin lapset tuoda. Änkkä änkkä, sanoi X-mies, sinä et minua enää määrää.

Että tämmöistä. Ajoin itku silmässä kotiin, yritin soittaa kaverille että ottaisiko hän ehkä lapset, mutta suljin puhelun ennen kuin se rupesi hälyttämään, koska en kehdannutkaan vaivata tämmöisellä asialla. Valitsin hotellin numeron peruakseni varauksen, mutta en jaksanut kuunnella jonotusmusiikkia ja katkaisin puhelun. Synkistelin.

Sitten tämä kaveri soitti takaisin, puhelin oli sittenkin ehtinyt hälyyttää. Selitin tilanteen ja hän lupasi ottaa lapset, ja nytpä kello alkaakin olla niin paljon, että kiskaisen nua saappaat jalkaan ja läh


2 responses to “Ihan surkea nimi

  • Tiina

    Paska jätkä. Toivottavasti karma kostaa jokaiselle miehelle, joka suhtautuu omiin lapsiinsa tuolla tavalla. (Ja naisellekin toki, jos tarvetta).

  • irkku

    Että se jaksaa olla aina yhtä, anteeksi sanavalintani, kusipää! Ja ah, onneks sulla on noin ihana ja kiva ystävä! Toivottavasti oli rennonletkeä ja nautinnollinen ilta! Ja yö! 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: