Tien päähän

Ettepä tiedä miten hartaasti toivoisin, että käytössäni olisi aikakone. Hurauttaisin sillä alta aikayksikön kertomaan menneisyyden minälle että ÄLÄ JUMALAUTA OSTA TUOTA TALOA VAIKKA SIINÄ ON IHANA PIHALAMPI,  SE ON OIKEASTI IHAN PASKA TALO JA SEN KORJAAMISESSA TULEE VARARIKKO JA SUUNNATON VITUTUS.

Tai ehkäpä menisin sittenkin vielä vähän kauemmaksi menneisyyteen, ja sanoisin menneisyyden minälle, että LUULETKO ETTÄ YKSINHUOLTAJANA ELO ON RANKKAA?! HAHHAH! NAUTI HYVÄ NAINEN ELÄKÄ VIITTI ENÄÄ RUVETA MIESTEN KANSSA KOTISILLE!

Ehkäpä en kuitenkaan ihan siihen asti palaisi, kun todella näin Y-miehen ensimmäistä kertaa. En voi sanoa että se oli rakkautta ensi silmäyksellä kun pari vuotta olin hepun jo silloin tällöin nähnyt, mutta sitten kun toisen jostain syystä huomasin, oli se kun olisi saanut lekasta kyynärpäähän (Sain lekasta kyynärpäähän viime sunnuntaina, vieläkin sattuu ja sormia pistelee.) Tuo yhteisasumisvaroitus varmaan riittäisi, koko juttua en haluaisi deletoida. Ainakaan tällä hetkellä.

Remontti se sitten jatkuu vaan. Aluksi meille kerrottiin että menee kuukausi ja 30 000e. Nyt on mennyt kuusi viikkoa ja 40 000e. Ei naurata enää miesten pyllyvaot, en jaksa enää keittää kahvia, en jaksa poltella tupakkeja ja tehdä jotain järkevää, haluan vain vetää peiton pään yli ja kuvitella kaiken valmiiksi. Tai deletoiduksi.

Koska ainoa ilo elämässä on tällä hetkellä punkkien nyppiminen kissoista (tänään Saimalta löytyi viinirypäleen kokoinen kaulasta) (eikä se siis oikeasti ole ilo vaan tosi vastenmielistä ja inhottavaa sekin) rohkenen pyytää teiltä kivoja juttuja tonne kommenttilootaan, ihan vain siksi että pari irtonaurua pelastaisivat nyt paljon. Lupaan sitten kirjoittaa tällä viikolla muutakin kuin remontinpaskaa.


2 responses to “Tien päähän

  • HannaHoo

    Jotta se pienikin ilo elämästä aktoaisi, niin kissoille hommaat frontlineä just nyt heti, ettei punkit tartu!

    Mä en ole koskaan kuullut yhdestäkään rempasta, jossa aikataulu tai budjetti pitäisi, paras neuvo oli se, että ota hinta-arvio, kerro kahdella niiin ehkä olet aika lähellä totuutta. Pinnaa tuo kiristää, parisuhdetta koettelee, mutta josko tästäkin taas selviät ja uusi kylppäri on monta vuotta eteenpäin iloksi ja riemuksi?

    Yksinhuoltajana viihdyn vallan mainiosti, varsinkin nyt, kun kaikki lapset tekee lähtöä pesästä ja voin olla reipaasti itsekäs, joten tuohon parisuhteeseen en osaa antaa neuvoa, kait se on niin, että sitä kaipaa, mikä juuri sillä hetkellä on mahdotonta?

    Jaksakaa tukea toisianne.

    HannaHoo

  • Ohari

    Myötätuntoa tahollenne. Tää nyt on ihan paska juttu, mutta haluan jakaa sen kuitenkin kanssasi: Olin naimisissa kiljoona vuotta keskellä remonttia, joka ei edennyt. Ei siis mitään omakotitalosta-nyt-aina-puuttuu-joku-jalkalista-tyyppistä remonttia vaan oikeesti vittu semmoista, että kivijalka, piha, katot ja seinät oli auki sieltä ja täältä, koko ajan. Pölyä, törkyä ja työkaluja, joka paikassa, aina. Mitään muuta ei voinut ikinä tehdä kuin sitä perkeleen remonttia, joka ei edennyt, kun kukaan (lue @£$##! mies) ei tehnyt eikä antanut teettää muillakaan.

    Tiäkkö! Nyt ei ole siitä jälkeäkään! Ei remonttia eikä angstia! Eikä (sitä) miestä. Eikä taloa. Eikä remonttia, kiitos universumille siitä. Jossain vaiheessa luulin, että mut on tuomittu tähän hirvittävään säätöön loppuiäksi, mutta ei ollut! Hurraa!

    Tarkoitan nyt tällä avautumisella sitä, että teidän remontti etenee. Koko ajan, kauheeta vauhtia. Parisuhekin lutviutuu. Kaikki valmistuu ja muuttuu hyväksi, tavalla tai toisella. Kantsii uskoa tämä. Odotellessa voi mielellään kiroilla hartaasti. Ja punkit on onneksi loppumaton luonnonvara.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: