Väärinpäin käppyrällä

Esikoisen isä on haastamassa minua taas oikeuteen, lapsen tapaamiset tällä kertaa aiheena. En pelästynyt, en suuttunut, en tuntenut oikeastaan mitään – kaikkeen näköjään tottuu. Joitakin kuukausia sitten sain lastenvalvojan kautta tapaamissopimuksen allekirjoitettavaksi, jossa tapaamisia oli kaiken kaikkiaan paljon enemmän kuin nuoremmilla lapsilla ja X-miehellä – ja matkakulut tottakai puoliksi. Esikoisen isä asuu 700km:n päässä, X-mies noin sadan. Katsoin ettei minun ole sitä järkeä allekirjoittaa useistakin eri syistä johtuen, ja laitoin oman ehdotelmani menemään, vähemmän vaativassa muodossa. Ajattelin että se voisi olla vaikka pohja uudelle ehdotukselle, niin että kompromissi voisi jopa löytyäkin. Ja sitten ollaankin jo menossa oikeuteen. Ihan kuten esikoisen isä tässä ainokaisessa puhelinsoitossaan 13 vuoteen sanoi: hän on niin vähävarainen että hän voi haastaa oikeuteen kenet haluaa ja mitä haluaa, koska se on hänelle täysin ilmaista.

Kaikki Suomen veronmaksajat; olen todella, todella pahoillani.

Olen pahoillani myöskin siitä seikasta, että kuulin esikoisen isän saavan syksymmällä jo viidennen lapsensa. Lapsi on varmasti ihan odotettu ja tulee hoidetuksi, mutta vähän kyllä yskittää ja tulee mietittyä tuota taloudellista puolta, vaikkei se tietenkään kuulu minulle pätkän vertaa. Lapsen äiti on 18-vuotias peruskoulun käynyt työtön joka on nyt ollut hoitovapaalla, ja lapsen isä maksaa elatusmaksua minulle yhdestä ja toiselle kahdesta ja kuulema vuokran ja elämisen tässä uudessa perheessä ihan kokonaisuudessaan. Minun laskupäälläni 1300 euron kuukausitulot menevät siitä jo miinukselle aika rutkasti.

Tekisi mieli tuntea moraalista ylemmyyttä, mutta en oikein tiedä onko se sopivaa. Yritän vain huolehtia nämä itseäni ja minun lastani koskettavat asiat niin tyylikkäästi ja kunnialla kuin ikinä pystyn. Puran sitten ärsytykseni vain tänne, jossa vielä kohtuullisen anonyymi olen.

Noin muuten olenkin viettänyt lokoisaa lomaa. Jos onnistuneen loman yksi tarkoitus on kääntää vuorokausirytmiä, niin omani on todella onnistunut. Siinä missä arkena herään viikonloppuisinkin seitsemän, kahdeksan maissa, kömmin täällä ylös kymmeneltä ja vain velvollisuudentunnosta! Eilen lepertelin kesylle korpille ja katselin vauvajääkarhun pulikointia Ranualla, mutta sen kummempaa maksullista, isoa ohjelmaa ei oikeastaan kukaan ole kaivannut.

Kovasti polttelisi päästä jo kotiinkin, mutta nyt Y-mies sanoi suoraan että olisi ehkä mukavampaa pysytellä täällä vielä muutama päivä. Talo on nyt kaivettu esille joka suunnasta niin, että millekään viidestä ulko-ovesta pääse kuin rakentamalla sillan kaivantojen yli. Huomenna alkaa yleensä maan alla olevien seinänosien slammaus, joka tarkoittaa kamalaa haisua ja palovammavaaraa. Mitä tässä voi nainen tehdä? Toinen raataa palkkatyönsä lisäksi kellon ympäri paita märkänä ja lihakset jomottaen, ja minä joudun kutomaan vauvanpeittoa (siskolle), katselemaan elokuvia ja syömään jäätelöä. Aika raastavaa.


2 responses to “Väärinpäin käppyrällä

  • H

    Kyllähän se vauvan syntymä sinulle kuuluu. Mitä enemmän elätettäviä, sitä enemmän elatusvelvollisuutta. Sitten jokaisella ihmisellä on tietty summa millä pitää elää, eli tulee varattomaksi. Joten se voi vaikuttaa sinun saamaan elatustukeen alenevasti. Harmi noitten ukkojen kanssa.

  • HannaHoo

    Puuttumatta siihen, mitkä on esikoisen isän tulot ja perhetilanne, niin eikös esikoinen ole jo siinä iässä, että saa ihan itse päättää, koska aikoo/haluaa/viitsii tavata? Meillä ainakin helpotti, kun Juniori täytti tuon maagiset 12, ei enää taisteltu oikeudesa puolen vuoden milloin mistäkin. Itse en tosin ensimmäistäkään juttua aloittanut ja vähäinen lohtu on se, että tuli tuolle toiselle osapuolelle se vimmainen ristiretki aika hiton kalliiksi, Suomen kallispalkkaisimpia juristeja kun hällä oli palkattuna häviämään kaikki juttunsa. Ehkä senkin raha olisi voinut käyttää Juniorin hyväksi, vaikkapa maksamalla ne elatusmaksut, joita nyt sitten edelleen tipahtelee perinnästä aina silloin tällöin, Juniori jo yli 18…

    Muutoin teidän elo kuulostaa hilpeän 30-luvulta, mies raataa pellolla ja emäntä pirtissä. 😉

    HannaHoo

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: