Aha, penis, esine paha

Tiedättekö sen tunteen, kun kohtaatte lapsuudenystävänne yllättäen kahdenkymmenen vuoden jälkeen – ilkosen alasti uimahallin pesuhuoneessa? No, minä tiedän. Tiedän myös miten kiusallista on tätä ystävää pakollisesti halata siinä tilanteessa – jaa, olin kirjoittaa ettei tilannetta juurikaan auttanut se että ystävätär on tosi hoikka ja umpilesbo, mutta kyllähän se itseasiassa auttoi.

Tämä kertoi myös hihitelleensä höyrysaunassa minun ja lasten juttuja, tietämättömänä siitä että minähän se siellä olin. Keskimmäiselle nimittäin valkeni että miesten ja naisten höyrysaunan välissä on vain tanko ilman seinää tai muutakaan näköestettä, ja huudahti inhon kyllästämällä äänellä ”Siis onko täällä miehiä! Ewww, ällöä!” Tähän kuopus puolestaan puolinärkästyneesti totesi etteivät miehet ole ällöjä, sillä onhan hän itsekin mies. ”No mut siis kylhän sä olet ällö, hyi, miehet on yök!”, johon minun on taas pakko laittaa väliin että ilman miehiä ei olisi kyllä häntä itseäänkään. ”Joo ei tartte kertoo enempää” oli ainoa, jolla keskimmäinen pystyi enää vastaamaan ennenkuin siirtyi niin kaus kuin mahdollista miesten, nöiden ällöjen otusten karsinasta.

Oih, elämässäni on tapahtunut toinenkin tapaus sitten viimeisen, joten jaan sen kiireesti kanssanne ennenkuin syöksyn taas normaaliin tapahtumattomuuden syöveriin. Minulta meinasi loppua bensa työmatkalla! Unohdin käydä tankilla heti töistä lähtiessä kuten tarkoitus oli. Löpöntankkausasema, jonne viimeisillä huuruilla hyrysysyni tiristin, oli häiriö maksukorttien käytössä. Arvatkaa onko kellään nykyään enää käteistä mukana? No ei minulla ainakaan. Seuraavalle en mitenkään olisi enää päässyt, ja tuumin jo pitäisikö soittaa Y-mies hätiin töistä tuomaan hynää, mutten kehdannut. Luojan kiitos asemalle seuraavaksi suunnanneella miehellä oli vaihtaa seteliksi aikani kuluksi parkkimittarirahastosta ja kassin pohjalta kaivelemani rovot, joten sain täytettyä tankkia sen verran, että pääsin seuraavalle. Itse olisin saattanut vastaavaa ehdotusta pelästyä, luullen että minua aiotaan ainakin huijata, jos ei nyt sentään ryöstää, mutta onneksi tällä tapauksella oli vielä uskoa ihmisyyteen.

Oih, ihmisyydestä tulikin mieleeni. Kyseisessä autossani kuuluu radio todella huonosti, joten joudun suorittamaan kanavasurffailua sitä mukaa kun matka edistyy, eikä Radio Rock, entinen suosikkikanavani, kuulu enää kahdenkymmenen kilometrin päässä työpaikasta. Vieraita kanavia on tullut siis kuunneltua paljon, ja tutustuttua musiikkiin, johon en missään nimessä muutoin olisi tutustunut. Suurin osa on ihan kamalaa mölyä, mitä lie uusimuotista renkutusta, mutta tämä kolahti ihan täysillä. Ahh. Yritän saada tämän soimaan päässä seuraavan kerran kun se aiheellista on.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: