En kauheasti rakasta hämähäkkejä, mutta en enää kamalasti kiljukaan niitä nähdessäni, sillä yhdessä asunnossa oli jättiläissuuria lattianraoista ryömiviä veijareita, joihin jotenkin tottui. Täällä eleleviin isorantahämähäkkeihin en aiokaan tottua, sillä ne ovat hirviöitä, joihin kukaan täysjärkinen ei voi suhtautua hikoilematta ja tärisemättä.
Hiljattain Y-mies teki löydön: wc-altaan ja istuinrenkaan välistä löytyi kuoliaaksi litistynyt hämähäkki. Läpimitaltaan se oli nykyisessä olomuodossaan euron kolikon luokkaa, eli ei jättiläinen, mutta ei mikään helposti ohitettava hitunenkaan. En oikein osaa suhtautua siihen. Toisaalta ällöttää ajatella miten lähellä herkkiä paikkoja se yökötys on hiippaillut, mutta toisaalta säälittää. Poloinen on vain etsinyt ruokaa ja mennyt piiloon turvalliselta tuntuvaan koloseen, kun ..mikä tuolta lähestyy? …Mikä tuo laskeutuva kahdesta puolipallosta koostuvaRRRRITTTTS!!!!
Kolme kertaa ikuisuus 
6 huhtikuun, 2012 at 05:01
autsss. Tsemia hamahakkitaisteluun. Ma olen joutunut jo antamaan periksi vaarattomampien otusten kohdalla, niita kun taalla Aussilassa riittaa joka rakoseen, mutta kun eilen grillin vieresta loytyi myrkyllinen red back kutomasta verkkoaan, paasi kiljaisu. Kovaa. Ja sitten liiskaantui hamppis. Yokkkkk.
Blogissani olisi sulle myos tunnustus tarjolla!