Jotain mitä ei olisi osannut odottaa

Tiedättekös, kun tuolla ulkona on kevät ja olen alkanut epäillä etten kuolekaan keuhkokuumeeseen ja kaikki on silleen kevyttä ja pirskahtelevaa ollut jo monta päivää, niin huomasin että eräs nuorehko kollega näyttää samalta kuin Y-mies nuorempana ilman tukkaa ja partaa. Sehän rupesi minua tietysti hymyilyttämään aina pojan nähdessäni.

Äh, arvatkaa kävikö tässä nyt niin että se poikakin rupesi aina hymyilemään minut nähdessään. Ehkä luulen itsestäni ja hymyni valloitusvoimasta liikoja, mutta yritän silti nykyisin vältellä heppua parhaani mukaan, siltä varalta että tuli annettua vähän väärää signaalia. Kamalan kiusallista.

Paljon villimpääkin töissä tapahtuu. Kuulin että kollega A on naimisissa tahollaan, ja seukkailee silti kollegan B kanssa. Kumpikin on sairaslomalla, paljon. Samaan aikaan kollegan A puoliso hoitaa kotona pientä vauvaa, ja on ihan siinä käsityksessä, että kollega A on terve kuin pukki ja käy töissä säännöllisesti.

Kun hetken aikaa olin tätä sulatellut, minulle kerrottiin että vuosia sitten oli ollut toisten ihmisten välillä täsmälleen sama tilanne, paitsi että A ja B olivat molemmat miehiä.

Mun on aika pakko raxtaa mun työpaikkaa. Missään ei takuulla kuule mehukkaampia juoruja!


5 responses to “Jotain mitä ei olisi osannut odottaa

  • irkku

    No ohoh! Tuohan on mainio työmaa! 😀

    Hyvä ettet nyt kuitenkaan sitten kuole. Se olisi ollut himpan turhan radikaali tilanne tähän vaiheeseen. Ja mitkä jutut siitäkään olisi sitten työmaalla saatu aikaan…

  • HannaHoo

    Kuormasta ei syödä! Työpaikkaromanssit on syvältä, varsinkin sitten kun ne loppuu, kun entinen pariskunta ei suostu enää olemaan samassa huoneessa jne. Viihdyttäviä toki, meille ”katsojille”.

    Tai ehkä mä vaan olen katkera, kun omalta kohdalta taitaa olla romanssit ohi?

    HannaHoo

  • Zepa

    Samaa mieltä työpaikkaromanggeista: hullun hommoo.

    • 3xikuisuus

      Zepa, ottanet vastaan palkinnon 666. kommentista *ojentaa*

      Totanoinnii, mun on paha sanoa tuohon kuormasta ei syödä -juttuun mitään, kun Y-mies on kollega, ja juurikin työpaikalla tavattu. Jos nyt tunnustukselliseksi heittäydyn, niin itseasiassa oli sellainenkin aika ennen Y-miestä jolloin testailin viehätysvoimaa, ja sanotaanko vaikka niin että yksi sydän särkyi ja se vaihtoi toiseen vuoroon, mutta meni pian avoliittoon ja osti yhteisellä lainalla yhteisen auton. Nykyään moikkaa.

      Ja yhtä vaan suukottelin kun olin niin tuhannen päissäni (itseasiassa tein siitä illasta blogikirjoituksen, mutten jaksa etsiä sitä), ja olemme ihan lämpimissä moikkaus- ja rupatteluväleissä. Että että. Ottia tuota.

  • Zepa

    666! Oikeesti?! Mulle? Kiitos…

    …mutta tottakai tämä palkinto kuuluu koko työryhmällemme ja kaikille sukulaisille ja ystäville jotka ovat väsymättä tukeneet meitä ponnistuksissamme tässä niin suuressa ja mahtavassa projektissa, myötä- ja vastamäessä. Ja suuri kiitos myös rahoittajillemme, ja teille hyvä yleisö, sillä ilman teitä ei meitäkään olisi!
    *nyyh* *sniif*

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: