Huuda apua ja huokaa

Öisin ei voi nukkua, kun pitää yskiä ja hengittää varovasti, ettei kurkkuun sattuisi niin kovasti. Päivisin ei voi levätä, kun pitää käydä töissä. Vähän meinaa siis väsyttää. Unisaldo kahdelta viimeiseltä yöltä on yhteensä kahdeksan tuntia, pätkissä ja kahdella jaettuna.

Totta kai kävin työterveyshuollossa ja uskoin pokkaavani sairaslomaa. Höpö höpö. Influenssan sairastaneelle tämä on kuulema ihan normaalia, ja minun pitää varautua siihen että tämä voi kestää viisikin viikkoa. Kollegoita säälittää kun yskin ja ryin kippurassa työpisteeni vieressä, ja ikävän usein samalla jalat ristissä (yskä on niin kova, että vaikka tietyt lihakset ovat aika napakassa kunnossa, on rakko silti parempi pitää puolityhjänä), mutta minkäs teet? Tämä ei ollut retorinen kysymys. En oikeasti tiedä, olen niin väsynyt.

Sitten kissajuttu tai miesjuttu, kumpi laitetaan? Kissajuttu? Okei.

Saima ei käynyt pihalla yhtään ainutta kertaa marras- ja maaliskuun välisenä aikana, mutta nykyään aina kun ovi avataan, juoksee se pää viidentenä jalkana ulos – ja ikävä kyllä ainakin joka kolmas kerta se meinaa jäädä oven väliin. Emokissa selvästi on oppinut varomaan oven väliin jäämistä, sillä ennen ovesta kulkemistaan se ottaa katsekontaktin oven avaajaan, katsoo kysyvästi (Ethän rämäytä sitä ovea mun kylkeen?), ja luikahtaa vasta sitten kun oven avaaja pitää ovea kunnolla auki. Ankeron ovessakulkemisessa ei ole mitään erityistä, mutta esikoinen väittää huomanneensa että silloin harvoin kun Ankero kiertää keittiön pöytätasoja pitkin, se nykyään aina loikkaa lieden yli. Vaikka se olisi tyhjä. Sen verran käyttäytymistieteilijää minussakin asustaa että osaan arvella sen polttaneen tassunsa joskus kuumaan levyyn. Voi poloa.

Laitetaanko vielä se miesjuttu? Äh, laitan silti. Uskomatonta kyllä, uusi tapaamissopimus allekirjoitetaan jo huomenna, maaliskuun seitsemäntenä päivänä! Vain kymmenen kuukauttahan tässä sitten loppujen lopuksi meni. Joulukuun alun jälkeen X-mies on tavannut lapset vain yhdesti, vaikka olen kyllä tehnyt selväksi että saa tulla heitä hakemaan kunhan vain ilmoittaa pari päivää etukäteen aikeistaan. Eipä tullut sitten kertaakaan. Viimeksi perjantaina tosin kysyi tekstiviestitse että toisinko lapset lauantaina, mutta kun öhhöh, tuli taas ihan pikkuisen viime tingassa tuo pyyntö ja meille oli jo lasten kovasti odottama risteily varattuna, niin enpä sitten vienyt.

Vieläköhän X-mies jaksaa pysyä siinä uskossaan, että haluan lasten tapaavan häntä vain koska hän on ilmainen lapsenvahti?

Toinenkin ikävä miesjuttu kaihertaa. Olen saattanut esikoisen yhteyteen biologisen isänsä kanssa ja sallinut valvomattomat tapaamiset aina, kun sillä suunnalla olemme. Nyt pystyn näkemään että se ei kenties ollut mikään kuningasidea, sillä lapsen isä on vähän ..elämästä vieraantunut. Vähän tyhmä, vähän pipi, isosti kriminaalitaustainen ja halutessaan ehdottoman hurmaava. Nyt lapsi on sitten ihan vakuuttunut että iskä onkin hänen elämässään ainoa järkevä aikuinen, samoin kuin hänen 18-vuotias avovaimonsa. Miten varoitella lasta romuttamatta samalla hänen minäkuvaansa? Miten sanoa että isäsi on vähän …erilainen kuin suurin osa muista nelikymppisistä mutta että sinä olet silti älykäs ja normaali ja tulet kyllä pärjäämään elämässäsi, vaikka isäsi ei pärjääkään?

Arvatkaa muuten miten tapaamisten salliminen vaikutti tähän mieheen, joka ei ole minkäänlaisen kirjaimen arvoinen? Hän lähetti lastenvalvojan kautta pyynnön suostua tietyksi ajaksi ns. nollasopimukseen, eli suomeksi vapautusta elatusmaksusta. Syyksi oli laveasti selitetty että hänellä jää niin vähän rahaa palkasta käyttöön kun suurin osa menee ulosottoon, ja nollasopimus antaisi hänelle mahdollisuuden välttää velkajärjestely. Oman kunnan lastenvalvoja sanoi että väliaikainen sopimus vain velkajärjestelyn välttämiseksi kuulostaa vähän fuskulta. Liitteenä olleessa tuloselvityksessä oli vähintäänkin ristiriitaisia tietoja, ja vaikuttaa siltä, että tässä nyt viilataan viranomaisia linssiin asenteella ”ainahan sitä yrittää saa”. Saa saa, mutta minä en tuohon leikkiin lähde, semminkin kun aika varmaa että teidän veronmaksajien rahat eivät ihan heti tämän nk. nollasopimuksen jälkeen alkaisi juosta, vaan joutuisin sitten niitä odottelemaan takautuvasti – jos niitä edes ikinä myönnettäisiin! Lapsen isä käy kuitenkin töissä ja tienaa, ja elatusvastuu on ja pysyy vaikka olisikin tehnyt sekä velkaa että lapsia sinne sun tänne ja jättänyt maksut hoitamatta. Enkä tunne velvollisuudekseni antaa rahaa miehelle jota en oikein voi edes sietää.

 


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: