Viikko parantaa mielialaa

Jokohan se olisi aika pitkästä aikaa purnata X-miehestä? No ihan sama, tässä tulee:

Edessä on joulu, kuten joka vuosi tähän aikaan. Tänä vuonna se vain tuntuu paljon jouluisammalta, sillä meillä on suuri oma koti, jossa sitä viettää. Suunnittelut on siis aloitettu hyvissä ajoin kaikkien taholta. Koska joulu sattuu tänä vuonna X-miehen viikonlopulle, kysyin lasten palautuksen yhteydessä haluaako hän ottaa lapset jouluksi luokseen vai pidänkö minä, kuten kaikki joulut eron jälkeen. Tämänhetkisessä tapaamissopimuksessa ei ole joulusta mainintaa, aiemmin siinä on lukenut että lapset ovat minulla. Perustelin toiveeni saada tietää hyvissä ajoin, ja pidin sormet ristissä että saisin vastauksen mahdollisimmman pian. X-mies lupasi palata asiaan. Laitoin seuraavana päivänä vielä sähköpostitse kysymykseni, ettei kävisi niinkuin usein on käynyt: ”Et sä mitään kysynyt, en minä ainakaan muista”.

Meni kuukausi.

Päätin että lapset ovat nyt sitten kotona, kun en voi niinkään päin päättää että olisivat isällään,  ja ilmoitin sähköpostissa asiasta. TOTTAKAI siitä seurasi purnausta, että ei hän vain ole voinut päättää tuollaista asiaa vielä, kun jouluunkin on aikaa. Enkä kuulema voi olettaa että hän päättäisi tuollaisen asian ennen kuin on puhunut siitä lasten kanssa. Arvatkaa oliko vaikeaa istua sormien päällä sen aikaa kun teki mieli vastata että dude hei, kysymys oli avoinna neljä viikkoa? Oli se.

Lopuksi päädyin vastaamaan jotain tyyliin kun kysyn jotain, oletan saavani vastauksen. Jos en sitä kohtuullisessa ajassa saa, minulle tulee sellainen mielikuva ettei asia ole sinulle lainkaan tärkeä, jolloin minun on päätettävä asia itse, kun en sinun kantaasi saa. Ei liene yllätys ettei tähän sitten tullut enää minkäänlaista vastausta.

X-miehestä selvisi toinenkin vähän eriskummallinen asia. Lokakuun alussa hän kysyi minulta lasten opettajien yhteystiedot, ja oli kovasti vimmainen koska häneen ei oltu otettu yhteyttä koulusta. Annoin opettajien puhelinnumerot ja kerroin että koulussa on käytössä sähköinen reissuvihko Wilma, johon hänen on mahdollista ja hyvin suotavaa pyytää omat tunnukset. Sen kautta viestiminen opettajien kanssa on tosi simppeliä ja nopeaa, ja sieltä näkee yhdellä vilkaisulla esimerkiksi lapsen kokeiden tulokset. Tässä marraskuun alussa oli sitten nk. kolmikantakeskustelut, jossa opettaja, oppilas ja vanhemmat istuvat saman pöydän ääreen juttelemaan koulun sujumisesta.

Täytyy tunnustaa että olin hieman jännittynyt niihin mennessäni, sillä X-mies olisi saattanut hyvinkin hoitaa itsensä paikalle, ja hänen kohtaamisensa on nykyään minulle aika vastenmielistä. Turhaan jännitin. Lasten isä ei ollut ottanut minkäänlaista yhteyttä opettajiin, vaikka kuukautta aiemmin oli kovin tuohtunut siitä että hänet oli ikäänkuin unohdettu lasten koulun taholta. Ehkä siitä olisi sittenkin ollut liikaa työtä.

Muistin aikana kulhot Tiinalle. Oikeasti ne ovat paljon värikkäämpiä, mutta koska ihminen kokee olevansa oikeutettu pieneen laiskotteluun, ei se jaksa etsiä oikeaa kameraa parempia kuvia varten. Pahoittelen.


One response to “Viikko parantaa mielialaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: