Samanaikaissairastavuus ja erotusdiagnoosi

Otetaan nyt ilo irti vielä viimeisestä netillisestä päivästä, ja kerrotaan miten X-mies on reagoinut muuttoon. Se on nimittäin ihan kertomisen arvoinen juttu.

Tapaamissopimusta on siis ollut tarkoitus muokkailla toukokuun puolivälistä asti. Pidän itsestäänselvänä että tuon lapset suurinpiirtein siihen, mistä X-mies on heidät ennenkin hakenut, sillä meille asti ei pääse julkisilla millään. Asioiden viilailu on vain kestänyt ja kestänyt X-miehen oltua niin kovin kiireinen, ja väsyin kyselemään ottaako X-mies lapsia vai ei aina tapaamissopimuksen mukaisen viikonlopun lähestyessä. Ilmoitin hänelle suullisesti, sähköpostitse ja tekstiviestitse että tästä lähtien hänen tulee ilmoittaa mielellään kaksi päivää etukäteen, mikäli haluaa lapsia tavata. Niinpä sitten kävi, että eräänä perjantaina X-mies ilmoitti tulevansa hakemaan lapsia kahden tunnin päästä. Olin töissä ilman pienintäkään mahdollisuutta hakea lapsia ja ajaa takaisin sovittuun tapaamispaikkaan kahdessa tunnissa. Seuraavalle päivällekin oli jo sovittuna kaikenlaista pesukoneen siirrosta alkaen.

Arvaatte varmaan, kenen syyksi laskettiin tapaamisen peruuntuminen?

Tarjosin kyllä vielä mahdollisuutta hakea lapset lauantaina ja palauttaa heidät sunnuntaina vähän edemmäs samaa junarataa, mutta se ei toudellakaan käynyt, sillä X-miehen yksivuotiaalle pojalle se olisi ollut aivan liian raskas matka. (Voi olla että joku päivä kysäisen, miksi mies kokee niin tarpeelliseksi puhua aina että ”poikani sitä, poikani tätä”, eikö täällä oleva poika ole hänen poikansa enää ollenkaan?)

Aimo annos lisää farssia tulee siitä tosiseikasta, että X-mies olisi halunnut pidentää tapaamisia takaisin perjantaista, sunnuntaihin, mikä on raikuvien aplodien paikka, mutta minun esimieheni vaihtuu heti loman jälkeen, ja se mikä oli alustavasti toukokuussa sovittu vanhan esimiehen kanssa voimaan astuvaksi heti kun X-mies sen hyväksyy, ei sitten pädekään enää uuden kanssa! Eli viilailu täytynee aloittaa uudestaan mallista la-aamu – su-ilta.

Ellen olisi kasvanut näin pitkämieliseksi yksilöksi, joka antaa toisen toteuttaa itseään kaikilla passiivisen aggression keinoilla, voisin olla hermoraunio. Vaan enpä ole. Minulla on hieno talo, ihanat lapset, kerrassaan suloinen avomies ja heidän kanssaan edessä ihan uusi elämä. Kaikki hermostumiseen tarkoitettu energia valuu edelleenkin näiden tosiasioiden ymmärtämiseen. X-mies saa mököttää taustalla kuten haluaa. Kanava on auki, sopimukset saadaan kyllä tehtyä heti kun X-mies tahtotilansa löytää.


One response to “Samanaikaissairastavuus ja erotusdiagnoosi

  • HannaHoo

    Sulla täytyy olla hindulehmän hermot. Mä oisin jo tuhat kertaa sulkenut neuvottelukanavat jne. ja ilmoittanut herralle, että jos lapsiaan aikoo tavata, niin keksii ihan itse keinot. Itse asiassa, näin olen omassa elämässä tehnytkin, helpotti paljon. Varsinkin nyt, kun sopivat tapaamiset ja keston ihan itse, eikä lasta enää pakoteta viikonlopuiksi isän ja uuden tyttöystävän luo vieraisiin oloihin.

    Eikä lapsi kaipaa isäänsä mitenkään, on suoraan sanonut, ettei seura kiinnosta, mutta kun isä korvaa rahalla poissaolonsa, niin käy kuittaamassa aina korvaukset.

    Sääli sinänsä, tuon isän kannalta, sillä ei ole mitään kosketusta lapsensa elämään, ystäviin jne. Rippijuhliinkaan ei kutsuttu, poika ei halunnut, mä olisin jopa ollut valmis joustamaan.

    HannaHoo, joka odottaa kuvia uudesta idyllistä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: