Torstaina siivousta, perjantaina vuokrausta

Pian entinen vuokraemäntä pyörähti tulevan vuokralaisen kanssa vilkaisemassa asuntoa. Jos en ole ennen kertonut, niin kerron nyt: tällä vuokraemännällä on ollut tapana siteerata raamattua, toivottaa siunausta ja tuoda minulle poloiselle voimaannuttavaa kristillistä kirjallisuutta. Halvan vuokran takia olen hymyillyt ja kiittänyt, vaikka olen rippikoulun käymätön umpipakana. Nyt hän sitten äityi kyselemään esikoisen rippikoulusta, ja uupuneena työpäivästä, kotitöistä ja pakkausurakasta en jaksanut miettiä aiempaan linjaan sopivaa vastausta vaan totesin, että Prometheus-leiri on edessä sitten vuoden päästä.

Se katse ei kuulkaa välittänyt lähimmäisenrakkautta. Emäntä kääntyi suomenruotsalaisilla kannoillaan ja purjehti ulos, huikaten vasta rappukäytävässä että suosittelee kyllä rippikoulua, sillä sen käyminen on tärkeää.

Tärkeää?

Olen täsmälleen samaa mieltä kuin netissä kiertävä iskulause, jonka mukaan uskonto on kuin vehjes. On hei ihan fantsuu jos sulla on sellanen, ja tottakai siitä saa olla ylpeä, mutta eipäs kuitenkaan esitellä sitä julkisesti eikä mätkitä sillä ihmisiä. Eikä saatana sentään tungeta sitä lasten kurkusta alas.


8 responses to “Torstaina siivousta, perjantaina vuokrausta

  • HannaHoo

    Oman uskoni parhaita puolia on ehdottomasti, että käännytystyötä ei harrasteta, suoraan sanoen enemmänkin karsastetaan. Jokainen tulkoon autuaaksi uskollaan, tyrkytys saa ainoastaan vastahankaan!

    Sitäpaitsi, uskon takia on käyty eniten sotia ja tapettu ihmisiä.

    Mun mielestä on karmeaa antaa rippilahjaksi ristejä, onnea vaan ja roikota murhavälinettä kaulassa muistona.

    Mitä enemmän olen tutustunut muihin uskontoihin, pidän omastani, jossa se kulkee luontevana osana arkipäivää, on mukana muttei tuomisemassa, vaatimassa tai pakottamassa, enemmänkin tapoina ja tottumuksina, eräänlaisena käytöksen kultaisena kirjana.

    Ihanaa, että on vaihtoehtoja, kuten tuo Prometheus-leiri!

    Toinen kastamaton, rippikouluja käymätön, ei-kristinuskoinen…

    HannaHoo

    PS. Lapset saa itte valita.

  • irkku

    Joopa joo. Harva asia elämässä on riipinyt yhtä runsaasti kuin tosiuskoon hurahtaneet kanssaihmiset jotka lähestyy tyyliin ”en mä tuputa mutta siis herra sitä tätä ja tota ja kuule mieti nyt ja pelastus tulee kunhan sitä ja tätä”. Siis et tuputa? Tuuppaat vaan kurkusta alas koko biitin kerralla?

    Mä olen itse kristitty joka uskoo vakaasti Jumalaan, mutta eipä se mun usko pakota mua asiaa vatvomaan kenenkään kanssa. Mun usko on mun usko, muut uskokoon ihan mihin tahtoo ja saman oon pyrkinyt opettaan lapsille. Sitä en sitten tiedä uskooko lapset Jumalaan vai ei, niin paitsi junnu joka varppina uskoo, riparillahan niistä on jo kaks käynyt ja kolmaskin on menossa mutta mä luulen että se ripari on niillä lähinnä sellainen ”kun kaikki kaveritkin menee ja sit saa lahjoja ja juhlat ja rahaa” 😀

    Kukaan ei muuten ole yhtä kylmäkiskoinen kun käännytystyössään epäonnistunut ”apostoli”. Niin se on! Onneks oot muuttamassa. Muuten koska tarkalleen?

  • Veela

    Mä olen törmännyt viime aikoina sellaiseen herttaiseen suhtautumiseen, että kun sanon etten kuulu kirkkoon, minulle vastataan että ”ei se haittaa, kyllä sinä silti olet ihan yhtä hyvä kristitty kuin me muutkin”. Jättää hieman sanattomaksi tällainen, ja kertoo vain kommentoijan omasta maailmasta ja rajoituksista, ei mitään minusta.

  • EräSS

    FB:ssa on mainioita sarjakuvia uskonnosta, nimellä Homoillan lieveilmiö.

  • 3xikuisuus

    Suurkiitos, kävin lukemassa!

  • LP

    Olen tällainen liberaalikristitty, mutta oikeasti aika isojen arvokysymysten kautta (läheisen itsemurhan yms herättämiä ajatuksia) uskooni silti oikeasti sitoutunut, ja luen sujuvasti pyrskähdellenkin Homoillan lieveilmiötä. Uskoni on sisäistä, jonkinlainen kivijalka. Aika kaukana se on siitä uskonkuvasta, mihin näinä räsäsaikoina usein sorvataan vitsejä ja taivasteluja.

    Olen ilmeisesti osin eri mieltä siitä, mitä lasten valinnanvapaus on. En halua peitellä uskoani mutta (koska jumalasuhteeni on em. syistä hiukan katkeruuden värittämä) en sitä kovin paljon ulkoisesti tunnusta. Olenkin hiukan huolestunut ja miettinyt, miten voisin enemmän välittää uskoani myös lapsille. Minusta lasten(i) täytyy saada lahjaksi käsitys siitä, millainen heidän vanhempiensa usko ja maailmankuva on. Yhtä lailla ateismi voi olla sellainen lahja!

    Otanpa vertauksen ruokavaliosta. Jotkut kasvisruokaa syövät vanhemmat syöttävät lapsilleen lihaa, ”että saavat sitten itse valita”. No ei hitto, siinä lihassa on vanhemmat tehneet valinnan myös! Vieläpä aika oudonkin. Eikö lapsi ole sen saman valinnan arvoinen kuin vanhemmat eettisistä tai terveyssyistä? Eivätkö vanhemmat usko omaan valintaansa? Jos ei tee tietoisia valintoja, tekee kuitenkin muita valintoja. Aina tekee valintoja.

    Sori että avaudun näin pitkästi vieraassa blogissa yhtäkkiä! Meilläkin on esikoisen rippileirivuosi ensi vuonna. Aion tarjota esikoiselle rippileirin lisäksi mahdollisuutta Prometheukseen. Sellainenkin on ilmeisesti mahdollista?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: