Kävipä niin somasti että uusin palkkanauha oli sohvalla levällään, kun kävin läpi vanhoja palkkanauhoja ja tiliotteita sisältävää laatikkoa, jonka päällimmäisenä sattui olemaan neljän vuoden vastaava, lomapalkan sisältävä palkkakuitti. Summassa oli eroa vain 150 euroa – tämän hetken tappioksi tosin.
Sitten rupesi ketuttamaan, ja etsin normipalkan sisältävän neljän vuoden takaisen palkan. Aaaargh! Hyvä on liiton neuvotella palkankorotuksia, kun tämä kyseinen firma muuttelee kannustepalkan maksuperusteita niin, että neljässä vuodessa, joka sisältää minun tapauksessani vielä ihan mukavan 5. vuoden palkankorotuksen, käteen jäävä summa on merkittävästi pienempi.
Pyhässä raivossa on kyllä ihan hyvä pakata, siinä on vain se huono puoli, että on niin kamalan pahalla päällä.
Kolme kertaa ikuisuus 
16 kesäkuun, 2011 at 19:02
Eksyin tänne – onneksi, kirjoitat kivasti! Olen hassun paljon samassa veneessä, X, Y, minun lapset ja sinun lapset ja murrosikä ja talo. Jään hengaamaan!
17 kesäkuun, 2011 at 06:41
Oi miten tuttua. Mun vuoden 2000 markkapalkka oli euroiksi käännettynä enemmän kuin nyt! Kannatti viettää välissä pari vuotta poissa Suomesta ja palata nelikymppisenä takaisin Suomeen ja työelämään.
No, hengissä on kitkutellen pysytty, ja jopa olen saanut pojiltani ihmettelynsekaista kiitosta, kun nyt aikuisina alkavat ymmärtää, miten tiukoilla on oltu.
Mutta ei ajatella sitä nyt, sun uuden elämän kynnyksellä, katse tulevaan jossa odottaa monta uutta ilon hetkeä ja kommellusta!
HannaHoo