Nukkuvat autossani

Terveisiä tulevan tytärpuoleni valmistujaisista. 18-vuotiaana hänellä on se elämän valttikortti joita minä en edelleenkään ole saavuttanut: ammatti.

Täytyy myöntää että vaikka en uskokaan että alkaisin Y-miehen entisen vaimon parhaimmaksi kaveriksi, minusta on aivan itkettävän ihanaa että minutkin lapsineni kutsutaan aina heidän lastensa syntymäpäiville, puhumattakaan siitä, että Y-mies kutsutaan. Tätä mietiskellessäni tein tänään huomion, joka on mielestäni varsin terävä ja raikas, kun ottaa huomioon miten kuuma tänään oli ja miten tiukkaan asuun olin ahtautunut.

Katsokaas kun eron jälkeen minäkin kutsuin aina X-miehen ja puolisonsa kylään, synttäreille ja vaikka mitä, ja yritin ylläpitää sitä niin kutsuttua keskusteluyhteyttä. X-mies ei ikinä tullut. Kerran kysyin syytä, ja X-mies vastasi vain, ettei pidä sitä tarpeellisena. Sitten kun hermo paloi tapaamisten vähentämisen myötä lopullisesti ja lakkasin tyystin pitämättä yhteyttä, ei mennyt kuin puoli vuotta, kun tuli noottia siitä, etten ikinä laita lasten kuulumisia. Vastasin että laitan kun kysytään, ja sen jälkeen niitä on toisinaan kysytty. Kuopuksen kevätjuhlissa olin saada pienimuotoisen sydänkohtauksen, kun X-mies mitään ilmoittamatta olikin paikalla. Lasten kautta kuulin että X-mies aikoo mennä myös keskimmäisen kevätjuhlaan, ja meninkin siksi hyvällä omallatunnolla töihin.

Eli siis kun olin ystävällinen ja kannustava, tuli shittiä niskaan. Kun olen tyly ja torjuva, isä kiinnostuukin lapsistaan?

Ettei vain olisi kyse siitä, että X-miehelle olisi lapsuudenperheestään jäänyt sellainen käsitys, että avioeron on oltava riitainen eivätkä ex-puolisot saa missään nimessä olla puheväleissä keskenään? Kun olin ystävällinen, oli se uhkaava ja outo tilanne. Nyt kun olen kurkkuani myöten täynnä mokoman velton vätyksen temppuilua, käytökseni onkin tuttua ja turvallista, helpommin hyväksyttävää?

Niin, ei kai tässä sitten sen kummempaa. Tuli vaan mieleen.


4 responses to “Nukkuvat autossani

  • Susanna

    Mä kuule luulen että olet oikeilla jäljillä pohdinnoissasi. Minäkin olen aina luullut (lapsuudesta tuttu juttu) että erot on aina riitaisia ja eksää kuuluu vihata ja isät on eron jälkeen kusipäitä. Meillä on meinannu tulla monia hankalia tilanteita eron jälkeen vain siksi, että mä oletan että homma menee tietyllä tavalla, ja sitten olen yllättynyt kun kaikki sujuukin.

    Kai se on niin että jokaisen pitää löytää se oma malli miten toimia, ja toiset (miehet) ei vaan osaa sitä etsiä vaan toimitaan niinkuin on nähty muiden tekevän.

    meil tuli nyt eteen se että lapset ei voi olla kipeänä isällä. koska uuden vaimon lapset voi olla peloissaan tai sairastua… Melkein hurrasin, mähän sanoin! Just näin se menee AINA, nyt siis meilläkin! (vittuperkele)

    • 3xikuisuus

      Joo, se on hyvä olla tietoinen näistä ennakko-oletuksista ja yrittää karsia niitä, olla niin avoin uusille tuulille kuin mahdollista. Voi päästä jopa helpommalla!

      Hihi, meillä lapset eivät voineet mennä kipeänä isälleen ennen uutta vaimoakaan – ettei isä itse sairastu. Ei ole kivaa sairastaa, kato.

  • irkku

    Saattaapa muuten olla juuri noin. Silloin aikaa aikaa sitten kun minun vanhempani erosi oli kaiketi aika yleistä että erottiin riidoissa ja lapsista tuli helposti ”postilapsia”, itsekin muistan kuinka minua kuskattiin postilaatikolta postilaatikolle isän tapaamisten yhteydessä. Surullista sanoisin, etenkin lapselle. Rippijuhliinkaan ei voinut isän puolen suku tulla vaikka kutsuttiin, eikä sen paremmin synttäreille kuin muillekaan kekkereille. Se tuntui todella pahalta ja olenkin monesti kiittänyt omaa eksääni siitä että tämän kanssa homma on toiminut ja välit on säilyneet hyvinä. Aika iso osa nykyisistä vanhemmista taitaa jo osata erota ilman että lapset jäävät kärsimään asiasta vuosikausiksi.

    Tsemppiä muuttohässäkän aloitteluun, eikös se ole ihan näinä päivinä alkamassa? 😀

    • 3xikuisuus

      Kiitoksia tsempeistä, yritän täällä pidätellä itseäni ensi viikonlopun yli, silloin tulee siskontyttö kylään ja saattaa ressu pelästyä jos muutenkin vieras paikka näyttää pahvilaatikkovalmistamolta.

      Ja eroista vielä, että X-miehen ainoa kokemus avioerosta on välien täydellinen katkaisu. Hänellä on sisko, joka ei tiedä isänsä nimeä, ja veljiä, jotka eivät tiedä että siskollaan on eri isä. Ei liene ihme jos tällä taustalla oma avioero menee vähän vituralleen ja omat entiset lapset todella tuntuvat entisiltä, kun olettamus on se, että ydinperhe on se malli josta pidetään kiinni vaikka hampaat irvessä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: