Haluatteko kuulla erikummallisesta ilmiöstä, jonka talon osto toi muassaan? Ei se mitään, kerron sen silti.
Niille jotka eivät muista/tiedä, kerron asuvani ihan sattuman oikusta rikkaiden asuinalueen vieressä, niin että lapseni käyvät samaa koulua ja päiväkotia kuin ne lapset, joilla on valtaisa omakotitalo, muutama auto, vene, pari etelänmatkaa joka vuosi ja niin edelleen. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita että tästä on joskus aiheutunut lievää hämmennystä, kun lapsen kaveri tulee meille kylään ja kysyy missä kaikki loput huoneet ovat. En ole kummoisesti seurustellut näiden lasteni kavereiden vanhempien kanssa, kun on tuntunut ettei yhteistä kosketuspintaa kertakaikkiaan ole. Toki ”Voiko Cecilia-Anthon tulla huomenna kylään?” ja ”Kuopus haluaisi tulla kyläilemään ”Mathias-Yolandan luona, onko teillä viikonloppuna vapaata” -tyyppiset keskustelut ovat sujuneet vaivatta, samoin lasten leikit keskenään, eihän tässä sentään eri lajia olla.
Mutta nyt, kun lasten hehkuttama talon osto alkaa olla kaikkien tiedossa, onkin sitten eri ääni kellossa. Ensin luulin että hourailen vain, mutta kyllä tämä paikkansa pitää: Minulle tullaan juttelemaan ja minua kutsutaan kylään! Siis anna mun kaikki kestää! Ihan kuin talonomistajana (krhm, itseasiassa kyseessä on tila..) olisinkin yhtäkkiä sopivampaa, mielenkiintoisempaa ja turvallisempaa seuraa. Nyt yhteistä pintaa on ainakin talonomistajuuden verran (paitsi että minä omistankin tilan ja minulla on oma uimalampi ja biljardihuone).
Tässä saa kyllä moneen kertaa miettiä miten naamansa asettaa.
Kolme kertaa ikuisuus 
22 toukokuun, 2011 at 21:15
Buaahahah! :-DD No mutta sullahan on nyt jo aika kiire päteä, ette taida enää pitkään asua naapurienne naapurina?
22 toukokuun, 2011 at 21:33
:DDDD
23 toukokuun, 2011 at 05:16
Eikö ole muuten uskomatonta kuinka vanhakantaista meno on vielä monelta osin? Ollaan jässähdetty jossain määrin sinne ammoisiin aikoihin jolloin tilalliset oli tilallisia ja torpparit torppareita.
Mä kyllä väitän että suurin osa näistä ”kastijaoista” perustuu vain niihin ihmisiin jotka kokee olevansa ”parempia” tai joilla on tarve olla parempia kuin se naapuri. Meidänkin naapurustossa, vaikka ollaan niin samanlaisissa torpissa kaikki, on muutama ihminen joille on tärkeintä että heillä on uudempi auto kuin siinä aidan takana ja annas olla kuinka paljon kuuletkaan juttua kun joku on ostanut kolmentonnin sohvan. Harmillista että siinä kohtaa kun ne rasavillit lapset on tuhonneet sen kolmentonnin sohvan ei uutisointi enää toimikaan, sitä manailua kun olisi hauska kuunnella. Ja annapa olla jos joku tekee jotain isompaa kuin kilpailunhaluiset! Se on katastrofi joka johtaa vääjämättä siihen että niiden isosti touhuavien kanssa EI VOI enää oikein edes nyökätä tervehdykseksi. Kun onhan niiden PAKKO olla perinyt rahaa tai sitten ne on ainakin hukkumaisillaan lainoihin vai mistä ihmeestä ne muka muuten voi repiä rahan talon laajennukseen (!!!) tai vielä pahempaa, siihen että kuskaavat pesueensa maapallon toiselle puolelle kerran vuodessa! 😀
Suorastaan hämmästelin sitä että me ei jouduttu pannaan nyt kun ollaan sinne reissuun kiikuttamassa tenavia. Luulenpa että se johtuu siitä että meidän ulkorakennus on edelleen ulkoapäin rähjäisen näköinen eikä siinä kaikki! Ruohonleikkurikin on parhaat päivänsä nähnyt… 😉
23 toukokuun, 2011 at 11:32
Mm. juuri tästä syystä asun Itä-Helsingissä, sillä siellä olemme kaikki lähtökohtaisesti luusereita;)
1 kesäkuun, 2011 at 18:57
Vaikkei edes tunneta mitenkään, olen puolestasi ihan järjettömän iloinen! O-N-N-E-A jokaisesta hyvästä muutoksesta 🙂
1 kesäkuun, 2011 at 18:59
Oho ei mun pitänyt koko nimeä julkaista 😀 Jos millään ehdit, niin lyhennätkö sukunimen yksikirjaimiseksi 🙂 mutta eipä tuo nyt niin salaistakaan ole, että lukijasi iloitsee :-).
1 kesäkuun, 2011 at 19:07
Muokattu on. Sattuuhan noita, ja mukava kuulla että muutkin ilahtuvat kuulumisistani!