Avaudu kertomaan tietosi

Sähkösopimus on irtisanottu, samoin asumistuki ja lapsilisän yksinhuoltajakorotus. Esimiehen kanssa on sovittu muutoksista työvuoroihin. Lapset on ilmoitettu uusiin kouluihin ja nieleksien todettu, ettei uusi kaupunki aio järjestää kuopukselle heinäkuuksi hoitopaikkaa ollenkaan. Kauppakirjat on allekirjoitettu ja talo maksettu, enää kuukausi niin lainanmaksu alkaa! Muutama vieraskin on jo kutsuttu.

Huhhuh.

Samalla käsittelen sitä tosiasiaa, että esikoinen kilpailee NAISTEN SARJASSA.

Onneksi keskimmäinen ja kuopus ovat vielä vähän aikaa pieniä (tämä on toki melkoisen tulkinnanvaraista, varsinkin jos tulkitsijalla on oikeasti pieniä lapsia). Keskimmäinen näki viime yönä pitkästä aikaa painajaista ja tuli loppuyöksi viereen nukkumaan. Aamulla lapsi kyseli närkästyneesti, miksi ihmeessä annoin dinosauruksen syödä hänet ja yritin auttaa vaan halaamalla!

Epäilen vahvasti että eilisellä vierailulla pienelle lammastilalle oli jotain tekemistä asian kanssa. Parikuinen pukintekele intoutui harjoittelemaan puskemista säärtäni vasten, ja vaikka se kuinka oli vain vähän kissaa isompi ja sarvet ihan pikkurillin pään kokoiset, oli se aika rasittavaa. Vaikka kuinka kiersin karsinaa ja yritin karistaa sen kannoiltani, tuntui taas kohta että *tömps*. Kun vilkaisin alas, karitsanperhana nosti etujalkansa – ja pukkasi. Sitä väistellessäni keskimmäinen horjahti yhden karitsan hypättyä häntä vasten ja pyllähti karsinanpohjalle istumaan – ja sitten alkoikin vähän ahdistaa, kun ainakin yhdeksän pikkukaritsaa ryhtyi hamuamaan tukkaa, korvia, leukaa, takkia, ihan kaikkea. Helposti tuosta saa yhden dinosauruspainajaisen aikaan.