Iso ja tärkeä asia tulossa

Puhutaanko välillä kissoista? No, kerron niistä silti.

Saima ja Ankero täyttivät hiljattain kaksi vuotta. Ne ovat edelleen ihan mahdottomia syliretkuja, eikä kukaan ole saanut vielä kynnestä eikä hampaasta silleen pahansuovassa mielessä. Okei, minä kyllä valuin verta kylvettäessäni ne tässä keväällä, mutta en saanut tassusta tyyliin ”Kuole, senkin nöyryyttävä lihamöykky” vaan ”Tarraan nyt kiinni tästä reidestä mieluummin kuin menen tonne suihkun alle”.

Siinä missä Saima ja emo ovat vähän normaalimman puoleisia kissoja, on Ankeron röyhkeys ja ylimielisyys ihan omaa luokkaansa. Tässä päivänä eräänä avasin vaatehuoneen ovea, ja koska Ankero oli tiellä, tönäisin ovella kissaa kevyesti ihan vain ilmoittaakseni, että alas kalppia, juippi. Mitä tekee kissa? Tuijottaa hyytävästi, ikään kuin sanoen ”Hei, sä tönäsit mua tolla ovella”. Eikä hievahdakaan. Sama asia jos sitä yrittää saada siirtymään vaikkapa tiskialtaan edestä. ”Hei, sä tuupit mua jalalla”. Eikä mitään muuta reaktiota.

Ei se paha kissa kyllä ole, vaikka röyhkeä onkin. Joka aamu se herättää keskimmäisen kehräämällä ja nuolemalla poskea (ja valtaamalla tyynyn). Ja sitä saa pienikin lapsi retuuttaa ilman että se hermostuu. Se ymmärtää kyllä olevansa niin vastustamaton kolli, etteivät pienet voi olla sitä paijaamatta.

Saima taas tulee syliin aina iltaisin ja harrastaa jalkoihin heittäytymistä. Sitä en tiedä haluaako se völlähtäessään vain maharapsutusta vai loppuuko sillä voimat kesken kävelyn, onhan sillä ylimmäräistä painoa ihan reilustikin (kauas on menty niistä ajoista, kun se painoi 63 grammaa ja sai väkisin lisämaitoa). Joktap, täällä saa olla tarkkana kävellessään, sillä yksi kissa ei väistä ja toinen tähtää jalkoihin.

Emokissa antaa välillä muille selkään, mutta on muuten ihan täysi leidi. Poskisuukkoja saavat kaikki, jotka osaavat niitä hänen arvonsa mukaisesti pyytää. Välillä emo innostuu niin rakastuneesti tökkimään suupieltä suupieltä vasten, että saattaa hetken huumassa näykätä kulmahampaalla, ja se pitää kaikki ihmiset ainakin mukavasti varpaillaan. Eikä se ikinä syö kasveja kun joku näkee (vaan syö ne kun ihmiset ovat poissa tai nukkumassa).

Tässä muuten Jupun kissa-aiheinen sarjakuva, joka on ihan paras. Käy lukemassa!

(Saima ja emo näyttävät, miksi kissat ovat kivoja.)


3 responses to “Iso ja tärkeä asia tulossa

  • Pitsit sekaisin

    Aivan ihana tarina, tunnistin muutamia omien rötkäleitteni tapoja. Taitaa olla melkoisen yleismaailmallista menoa ja meininkiä kissapopulaatiossa. Kerrassaan hersyvä kirjoitus.:)

  • Zepa

    Kisssshoja! ❤ Me likes!

  • irkku

    Ihania katteja! Musta jokainen kissa on aina oma persoonansa ja kertakaikkisen ihailtava siinä että oma tie on se ainoa oikea tie. Koiraa pystyy muokkaamaan ja koulimaan mutta ei, ei kissaa. Harmi että meillä on kolme kappaletta kissa-allergikkoja ja koska niistä kaksi on lapsia niin en voi pitäytyä näkemyksessäni ”ainahan sen voi vaihtaa eläimeen”. Höh.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: