Ikinä en ole itseäni tunnollisena työntekijänä pitänyt, joten siksikin sairastuminen pitkän viikonlopun alkajaisiksi tuntuu epäreilulta. Epäreilulta tuntuu lapsistakin, sillä luvattu onkikauden ja makkaranpaiston avajaisretki peruuntuu niin pitkälle, että pysyn pystyssä eikä auringonvalo enää työnny niin syvälle aivoihin. Samalla siirtyy turkiskuoriaissiivouksen viimeinen etappi, retki lammastilalle ja myytävän roinan kuvaaminen.
Kylläpä tekisi mieli kiukutella.
Kolme kertaa ikuisuus 
24 huhtikuun, 2011 at 08:09
Itkupotkuraivarointi kehiin!