Kaksi epävarmaa puolikasta

Onko mitään ärsyttävämpää kuin oharin tekevä nettikirppariostaja? No okei, on. Ei mennä siihen. Jokatapauksessa, kaappeja on täällä tyhjennetty siivouksen ohessa kovaa tahtia, esimerkiksi tänään myin kaverille ison rottinkikorin. Luulin jo päässeeni eroon yhdestä lasten pyörästäkin, osoite oli jo selvillä ja kuljetus Matkahuollon kautta sovittu. Nyt sitten olen viimeiset kaksi viikkoa odotellut rahoja tilille. Toki olen yrittänyt ottaa asiallisesti yhteyttäkin, mutta menestyksettä.

Nyt jos luovutan ja laitan pyörän uudelleen myyntiin, saan kuitenkin kuulla että ostaja oli joutunut auto-onnettomuuden kautta sairaalaan  ja lapsensa on nyt ihan surkea, kun luvattua pyörää ei kuuluukaan. Eli auto-onnettomuuteen joutuneen yksinhuoltajan lapsen kyyneleet ovat sitten kontollani. Taas on kaikki niin kovin vaikeaa!

Miten te muuten suhtaudutte, jos tyrkytän kamaa täällä? Äänestättekö jaloillanne että sviddu, minkään lähiömamman kirpparia tässä enää lueta, vai ohitatteko pelkällä olankohautuksella?

Ei kai täs sit muuta. Paitsi että osallistumiseni kevätblogimiittiin alkaa näyttää vähän hankalalta, joka on noloa, koska olen itse ollut kutsumassa ihmisiä mukaan. Lapsenvahdeilla on vain taipumus keksiä pääsiäisloman aikana muutakin tekemistä kuin päivystää kotona minun mielitekojeni mukaan, niin erikoiselta kuin se kuulostaakin. No, ehkä ehdin nyt toipua keuhkorutostani, joka on taatusti tiukentanut vatsaröllöä enemmän kuin säännöllinen jumppa (jota en tee, jos ihan totuudenmukaisia ollaan).