Näillä kasvoilla

Taas yhdet syntymäpäivät vedetty läpi. Luulisi että lapsilauman vahtiminen yksin olisi rankkaa, mutta kun vuosien ajan järjestin jäykkiä kahvikekkereitä X-miehen sukulaisille, voin sanoa että tämä nykyinen meno on hermolepoa.

Olen järjestänyt jos jonkinlaista kisailua ja leikkiä kaikkien järjestämieni lastenjuhlien ajankuluksi, joskus huonolla, joskus paremmalla menestyksellä. Tällä kerralla huomasin että ilmapallojen kera riehunta ja lahjaksi saadulla kalahaavilla hutkinta oli niin kivaa, että turha oli edes yrittää mitään ohjattua tuokiota tiristää. Ohjelmaa kaivattiin vasta varttia ennen kuin vanhempien oli määrä tulla hakemaan vieraita. Tulin vahingossa keksineeksi zombie-hipan. Siinä raahustetaan kädet eteen ojennettuina juhlavieraiden perässä, ja jos onnistuu saamaan kädet toisen leikkijän päähän, on leikissä nyt kaksi zombie-hippaa. Ja eikä aikaakaan, kun koko populaatio on kontaminoitunut ja leikki voidaan aloittaa alusta. Olkaa hyvä, idea on vapaasti hyödynnettävissä.

(Etsiessäni kuvitusta tähän juttuun tulin löytäneeksi sovelluksen puhelimeeni, jolla voin muokata omista kuvista zombie-kuvia. Voisin veikata että tässä huushollissa ei yöllä paljon nukuta. Tässä taas yksi miinuspuoli yksin elämiselle.)