Nosiseptiosukat

Tänään oli vähällä tulla tenä. Ensinnäkin työpäivän aikana jouduin joka hetki vastustamaan valtaisaa halua mennä työterveyshoitajan luo hakemaan lepolomaa, kun joka askel sattui selkään ja joka ikinen nosto olkapäähän ja ranteeseen. Se yksin oli uuvuttavaa, puhumattakaan sitten kivusta edellämainittujen lisäksi lonkissa, vasemmassa polvessa ja oikeassa nilkassa. Haettuani vielä kuopuksen päiväkodista ja auton pihalle ajettuani, en jaksanutkaan nousta autosta. Kuopus huomasi että jotain oli pielessä, ja kerrottuani että väsyttää, nousi reippaana poikana paikaltaan, kiersi puolelleni, avasi oveni ja ojensi ei enää niin vauvanpyöreän kätensä.

Kummasti jaksoi taas.

Projekti turkiskuoriaiset -ttuun on paria laiminlyötyä päivää lukuunottamatta sujunut mallikkaasti. Tänään sai kyytiä eteisen peiliovikaappi, jossa oli niin paljon elämää, etten halua edes kertoa. Kaksi isotöistä villapaitaa laitoin viikoksi pakkaseen, mutta mm. lampaantaljan, esikoisen ensimmäisen virkkauksen ja läjän asennepaitoja kannoin roskiin.