Iltaoliivi

Tärkeimmät kahdelta päivältä; työpaikka lähtee alta, polvi lähti alta, munuaiskiviä ja kaiken vaikeus.

No, työpaikka ei lähde vielä muutamaan vuoteen, polvi vain nitkahti ja pystyn jo kävelemään, ja munuaiskivet teettivät pelkästään yhden viisiminuuttisen kuolemantuskan, mutta kaiken vaikeus, se on kova pala kestää. Kotiin tullessa on hankala päättää aloitanko pyykin viikkaamisesta, pyykin ripustamisesta, pyykin pesemisestä, ruoanlaitosta, tiskaamisesta vai kaappi kerrallaan turkiskuoriaisten häädöstä. Kaikki hommat on kyllä hoidettava, mutta järjestyksen päättäminen takkuaa. Kun kello lyö 20.00, istun alas ja lopetan. Mitä jäi tekemättä, jää seuraavaan päivään. (Se on sellainen suojatyöraja, tiedättekös. Aloitan päiväni kello 6.15, pukeudun ripeästi ja alan tiskata. Eli työpäiväni kestää 13 tuntia ja 45 minuuttia. Saanko sääliä? Kiitos.)

Joskus kun istahdan ja päästän ajatuksia pääkoppaan, tulee sellainenkin että noinkohan on helpompaa takertua pikkuasioihin kuin koko elämän suunnan päättämiseen. Nyt olisi niin herkullinen tilanne vaihtaa alaa kokonaan, ehtisin opiskellakin ennen työpaikan muuttoa. Mutta ääh, mikä minusta muka tulisi? Mitä minä muka oppisin? Ja miksen muka tekisi vielä yhtä lasta? Miksen muuttaisi kauaspois? Vaikka toiseen maahan? Suomenkieliseksi hoitajaksi ruotsalaiseen päiväkotiin tai vanhainkotiin? Irlantiin turistitoimistoon, samalla voisi mennä naimisiin katolisen kanssa ja tosiaan aloittaa sen lapsenteon? Tai lampaiden kasvattajaksi Vaasan saaristoon? Kehräisin sitten superhyvää vaippahousulankaa ja söisin oman maan porkkanoita. Lapset kulkisivat ilmatyynyaluksella kouluun ja kasvaisivat terveiksi ja punaposkisiksi.

Kovin on vaikeaa.


3 responses to “Iltaoliivi

  • Hanna

    Sullahan on ihana aika ryhtyä miettimään, mikä sinusta isona (vielä isompana 😉 ) tulisi. Maailma on mahdollisuuksia täynnä.

    Oli miten oli, kannatan sitä yhden lapsen lisäystä, itse tein ”vanhana”, kymmenen vuoden jälkeen tuon iltatähden ja hetkeäkään en ole katunut. Silloin, kun tietää, että tässä on nyt tää viimeinen, siihen
    äitiyteen suhtautuu eri tavoin.

    Toiseen tai itse asiassa useampaan maahan aikoinaan muuttaneena, suosittelen sitäkin. Muuttuu käsitys Suomesta aika paljon, kun sitä arkielämää joutuu elämään vieraassa kielessä ja kulttuurissa. Esmes putkimiehen etsiminen Pariisissa oli…haastavaa.

    HannaHoo

  • KatriA

    http://kotiliesi.fi/lehti/maalla-lehti/uusi-kevainen-maalla-on-ilmestynyt

    Miten mulla tuli sä mieleen, kun näin ton lehden kannen (lammasfarmari…).. Sit mietin sitä ydinvoimajuttuu ja joku muukin oli… Sä oot aikasi edelläkävijä 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: